Anna sen soida Amalia ja Minttu

Päivä oli jokseenkin työntäyteinen. Aamulla lajittelin lautoja ja sitten kun kuorma oli kiinnitetty painelin vakkarilla Tuuloseen.

Yleensä mun kohdalleni kassalla sattuu kaikenlaista hassua. Tällä kertaa edessäni menevällä miehellä meinasi savu nousta korvista ja haki jo kovaa vauhtia katseellaan piilokameraa. Syynä oli se että hänen neljä juomatölkkiään ja vajaan neljän €:n pussi nippusiteitä maksoivat noin 174 €

Eilen manasin inflaatiota, mutta ihan noin suurta hyppäystä en odottanut yhdessä yössä... No vikahan oli kaiketi siinä että samalla kun hän vei tölkkiä lukijan ohi ja pisti kertoimen neljä meni hihnaa pitkin myös laatikko. Näin ollen mitä sitten kassaan painoikaan laski kone kuten käskettiin kenties sen 24 tölkkiä liikaa.

No kassaneitikin tai jos oli neiti niin jos on sitä vielä huomennakin niin kiitokset vaan Tuulosen Tokmanniin.
Ei siis siitä että meinasin ratketa nauramaan vaan siitä että sain kassalle toimitettuna kaipaamani ruuvit. En tiedä missä niitä siellä oli, mutta sen tiedän että hyllyssä oli tyhjä paikka, hintalappu ja oikean tyypin ruuveja väärän pituisina.

Kassa soitti osastolle ja sieltä myyjä kiikutti ne minulle. Ilmeisesti niitä oli vielä jossain toisessakin paikassa ja varmaan jos samaan kauppaan menee vähemmän kiireessä ja paremmin nukkuneena niin ne varmaan löytyvät ihan itsestään.

Nyt niitä ei enää montaa ole, koska noin 350 kappaletta on jo ruuvattuna, eikä laiturista/terassista tietoakaan.

Alkoi jo iltapäivällä harmittamaan jalkapohjien puutuminen. Samoin harmitti se että kaikista päivistä ja kaikista teistä ja kaikista ajankohdista osasin osua matkalla keskelle pappamopoparaatia. Kivojahan ne on katsella ja itsekin olen tuhansia kilometrejä Tunturilla ajanut, mutta skootteripoliisin ja lukuisten huoltoautojen läsnäolosta huolimatta matkanteko oli kyllä vähän tökkivää.

Onneksi reitti oli yhtenevä vain muutaman kilometrin matkalla ja sitten pääsi ajamaan kokolailla rajoitusten mukaan.