Autuaat ajotaidottomat

Mitä tehdä kun taivaalta tulee hissukseen pakkaslunta tai vähän enemmänkin= vähennetään ajonopeutta ja jätetään enemmän turvaväliä. No nyt saa sit jokainen tänään autonsa rutannut katsoa peiliin ja miettiä syyttääkö keliä vai kohtaako sen totuuden että tilannenopeus oli koko matkan liian suuri kunnes viimein kolisi.

Oma päivä oli tänään siinä mielessä odotettu että kirjallisia töitä oli odottamassa ja jäi vielä pari juttua tehtäväksi. Puhelin katkaisi kuitenkin kirjalliset hommat useaan otteeseen syynä jälleen yksi ranskanseisoja. Tällä kertaa raskanseisoja kyllä kävi hienosti, uudet hehkutulpat ja massikan akku herättivät 406:n toimintaan, mutta ilman kytkintä ei voi ajaa edes silloin kun suhteet yläkertaan pilvien päälle on oletettavasti kunnossa, ei vaikka olisi koko seurakuinnan rukoukset takana.

No koskapa sattumalta kaivattu nostovarren teleskooppi oli viimein saapunut niin ja oli muutenkin asiaa kaupunkiin niin lupauduin vanhan Toyotan valjastamaan pelastusoperaatioon.

VR:n IC lähti noin vartin myöhässä ja oli perillä reilut 30 min myöhässä, joten ehdin käydä muut paikat ja vähän turistakin ennen kuin laitettiin vanhukseen perään tuoreempaa autoa liinalla kiinni.

Oikeastaan aika juhlavaa hinata auto pihaan jonka on itse kaivurilla muotoillut ja työntää talliin jonka ajoluiskan betonit on itse myllännyt, kaivanut tallin pohja ja ollut lattiavalussa- nyt kun näki valmiina niin oli aika hieno talli- itse olisin tosin tehnyt sen 40 tai 60 ylemmäs ja kasvattanut sisäkorkeutta nosto-oven mekanismin verran tai enemmän, mutta näyttäähän pitkä suora kattolinja toki kauniilta.

Ensi viikolle mielenkiintoinen nosto-operaatio luvassa.