Ei enää

Kyllä sitä ihminen on joskus puhelimensa orja. Tänään ihmettelin kun vieras numero oli kovasti koittanut tavoitella. Ensin silloin kun keikuin perävaunun päällä- tai niin ainakin luulen. Seuraavan kerran kun ajoin asiakkaan luo ja vielä kolmannen kerran kun olin rämpimässä kolmannen asiakkaan saviläpeen.

Minulla oli pieni aavistus mitä asia saattaisi koskea ja soitinkin takaisin saviläpikierroksen jälkeen ensi tilassa. Ei ollut tällä kertaa puhelinmyyjä vaan jotain joka saattaa johtaa joko johonkin hyvään tai sitten pahaan pettymykseen.

En oikein tiedä mitä ajatella, mutta sen tiedän että lopun päivää hymyilytti.

Häirikön mobilisoima kaksi viikkoa Deluxea on sitten takana. Ehkä tekstini on vaan kertakaikkisen pelottava ja kukaan terve normaali nainen ei siihen uskalla vastata.

Lisäksi huomasin tänään tietyssä kaupassa kuinka heidän arabikahviensa juurilla kasvaa sieniä. Sehän tarkoittaa että kaupassa on sisällä tuotettuja itiöitä. En tiedä oliko ne syötäviä, mutta totesin henkilökunnalle että taitaa olla kahvin kanssa symbioosissa.

Jos näin on niin aikaisemmin ostetut ja tänään jaetut taimet tulevat kuolemaan pian.

Sitä kauppaa vastapäätä on kyllä kaupunkin kauneimmat naismyyjät. Varmaan vielä joku pudottaa siellä silmänsä ja kävelee jonkun korkean hyllyn nurin.