Ei pielessä, mutta hukassa

Odottelin että pääsisin siirtämään työkoneita suojaan ilmeisesti huomenna saapuvan lumipyry tieltä. Matkan varrella olisi muutama neliömetri tärytettävää, mutta täry on vielä muutaman tunnin tavoittamattomissa.

Miten sitten hyödyntää vapaaksi saatu hetki. Päädyin vaihtamaan talvirenkaita alle tai ainakin yritin. Siinä samalla kurkistin mitä jarrupaloille kuuluu ja oli aika epätasaisesti kuluneet ja siltä puolen kaksi mäntää jumissa.

Siitä lähti taas alamäki eli jarrusatula irti ja purkuun. Muistin että siihen olisi ollut uudet tiivisteet, koska toisen puolen siitäkin autosta olen jo remontoinut. Kun sitten piti ruveta niputtamaan niin tiivisteet kyllä oli, mutta pelkät pölytiivisteet. Paikalliseen varaosaliikkeeseen olisi ehtinyt ihan helposti, mutta katsoin ensin mikä on osien saatavuus.

Maassa oli, mutta vain ja ainoastaan yhdessä suurliikkeessä reilun sadan kilometrin päässä. Tietysti ihan vieraassa paikassa ja aikaa juuri sen verran että rajoitusten mukaan ajamalla ehtisi saada osat kunhan ei eksy tai käy syömässä.

Kauhea homma muutaman tiivisteen takia, mutta kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon että tilaamalla ne olisi olleet todennäköisesti perillä maanantaina. Nyt ne on siis jo läpikäydyssä satulassa koeajoa vailla.

Ihmeellistä valehtelua joutui taas tänään kuuntelemaan. Kaipasin akkuporakonetta ja muistin että kaikki kolme akkua oli ladattuina ja kärkisarjat täydennettyinä. Kun sit piti alkaa poteroita hoonaamaan ei yhtään uusista akuista paikalla ja laturikin lainattu. Vielä sit palauttaessaan kehtasi väittää että oli olleet tyhjät akut mun jäljiltäni, eikä käyttöpaikassa muka sähköä mistä ladata- niitä kun palautuksen jälkeen niin kumpikin akku oli edelleen hyvissä voimissa eli lainaaja valehteli joka tapauksessa. Jos ei ole ollut sähköä mistä ladata niin silloin mun mielestäni palautuneiden akkujen olisi pitänyt olla tyhjiä lähtiessä ja palautua tyhjinä.