Ensihoitoa

82 tuntia mittarissa ja aika kurkistaa mitä konepellin alta löytyy. No mitsuhan sieltä löytyi. Moottoriöljyn tyhjennysventtiili on onneton lirpake, jonka saa auki ilman työkaluja. Siihen se helppo huollettavuus sitten loppuukin.

Ensimmäisen sukupolven lyhytperäkone eli kaikki osat on vaan survottu puolisen metriä lyhyempään tilaan.

Moottoriöljynsuodatin muutti aika paljon muotoaan ennen kuin irtosi- vielä niukasti helpon puolella, järjettömän lujaa vaan väännetty kiinni.

Esisuodatin on hassu pötkylä jossa on monta osaa, on vesianturi, tyhjennyshana, käsipumppu, polttoaineen lämmitin ja läpinäkyvä muovinen pohja. Tiukassa oli sekin, mutta voi jessus noita ohjeita. Käsketään tyhjentää hanasta. Hanasta lähtevä letku on sidottu nippusiteellä panssarin yläpuolelle ja niin ettei normaaleilla sivuleikkureilla pääse vapauttamaan, hana ei pyöri tarpeeksi kun letku hannaa vastaan ja kun letkun vapauttaa lorahtaa suodattimellinen panssareiden yläpuolelle koteloon.

Sit kun viimein esisuodattimen saa rutussa irti pitää se säälittävä muovikuppi saada ehjänä irti. Jos talvella menee tuo tukkoon työmaalla niin varmaan murtuu jos on likikään yhtä kiinni kuin tänään.

Sitten herkkupala viimeiseksi. Kun öljynsuodattimelta on polttoainesuodattimelle matkaa kokonaista 30 cm on jälkimmäisen vaihtamiseksi purettava tulipelti ja että sen saa irti vähän muutakin. Tietysti vielä lujempaa kiinni kuin edelliset ja ahtaimmassa paikassa. En silti jättänyt vaihtatta.

Kasaamaan en ruvennut, koska tulipellille tarvii tehdä jotain. Todella harmi että tehdasuudessa koneessa tulipellin huoltoluukku on 10 cm liian kapea tai tulipellin pystykannake huonossa kohtaa. Kyllä ne lämpimässä tallissa saa purettua ja kasattua vaan huonosti käy jossain korvessa talvella