Hevonkakkaa 2

Jäiset tiet kaipasivat aamulla hiekkaa ja siinä se aamupäivä menikin sepeliä kylväessä.

Iltapäivälle oli sitten luvassa oikein kirjaimellisesti paskahommia.
Vältettävien naistyyppien joukkoon lisätty hevosihminen on siis kokemusperäistä tietoa. Sen verran monella hevostallilla on ollut ilo työskennellä. Itse asiassa paskan lappaminen on yhdessä mielessä todella hyvää hommaa: Se on kevyttä koneelle ja harvemmin menee mitään rikki. Toki tekevälle sattuu ja menihän vanhoista vaunuista rengas ja sen myötä myös vanne lannan ajossa, mutta se oli ajalta ennen ensimmäistkään EU lantalaa- vai olisiko ollut sen ekan teko...

Toinen hyvä puoli hevostallilla työskentelemisessä on maisemat/näköalat.

Mitenkään tämänkään päivän työmaata ja sen näköaloja aliarvioimatta muistan vieläkin kuinka muuan jo kahden kouluikäisen pojan äiti kiiruhti suihkunraikkaana ja ilmeisesti huonosti itsensä kuivanneena tuomaan jotain öljyruiskua. Siinä jotenkin näki tutun ihmisen uusin silmin kun ei ollutkaan päällä niitä topattuja tallivaatteita tai minkään valtakunnan liivejä paidan alla. Tuskin itse arveli olevansa mikään kovin seksikäs näky.

Jos siitä mennään vielä reilu vuosikymmen taaksepäin niin kerran kotopihaan pölähti kolme tyttöä. Voi sitä kauneuden määrää joka vei kissanpennun tallille hiiriä jahtaamaan.