Huutokauppaan ja takaisin

Kolmen arkipäivän sisällä selviää ostinko moottoripyörän. Kyse ei ole siitä että olisin siirtynyt täysraittiudesta rappiolla ja unohtanut mitä tein eilen.

Tänään oli metsurointipäivä ja meinasin että herään aikaisin että kerkiän huutokauppaan katselemaan onko moottoripyöräliikeen muuttomyynnissä mitään kivaa. No olihan siellä ja hienoja pyöriäkin oli jäänyt, mutta minkäs teet kun oli pyöräkuumeessa jo ehtinyt muuannesta pyörästä tarjoamaan ja se oli myyntilistoilta hävinnyt. Jos sen nyt sit osti joku toinen niin ei haittaa "Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista kuin epätietoisuus."

Itse huutokauppaan en siis ottanut edes huutajanumeroa, koska jos sieltä nyt sit tiistaihin menessä tulee ilmoitus että pyyntihinta laski ja tarjous on hyväksytty niin hittoako sitä toisella pyörällä tekee kun yhdenkin saisi vakuutettua ja ehtisi välillä ajamaankin.

Metsuroinnit on nyt metsuroitu ja nostin vielä suurimmat kannotkin sen hevosihmisen pihasta. Vielä kun jostain löytäisi sille jostain luotettavan, ahkeran ja vakavaraisen nuoren miespuolisen hevosihmisen niin olis kaikki hyvin hetkeksi aikaa.

Mut noin vakavissaan silloin kun ekaa kertaa olin koneen kanssa samaisessa pihassa sanoin että "tää piha on nykykoneille ahdas ja noi puut tarvis pistää nurin" no nyt ne puut ja pari muuta on pölleinä ja kyllä on seuraava lannan kuormaaja tyytyväinen kun mahtuu ajamaan vaikka kaksi vaunua rinnakkain ja tarvittaessa pääsee kuormaamaan vaikka traktorilla. Suurin helpotus tuosta metsuroinnista on vanhalle kuivurille vaarallisten puiden poistuminen ja nyt pääsee etuperin tallin ajosillalle tai ajamaan sen edessä lenkin.