Kahdet terveiset Africasta, yhdet hukkaputksesta

Liikenteenohjausjärjestelmä on susi ja ohjaushuoneeseen valuu vettä. Tämä nyt sitten oli se laatupisteillä halvemman tarjouksen edelle kivunnut rakennelma...

Happy Human kävelijä on viimein päässyt perille!

Oletan että kasvo/tatuointi/hiusmuistini osuu tällä kertaa kohdalleen. Tuon Kärnän näin vilaukselta hänen taipaleensa ensimmäisellä kilometrillä ja päivän lehdessä kissafarmilta palanneen naisen oletan nähneeni monta kertaa. Monta kertaa nähnyt, mutta en ole hänen työpaikkansa kanta-asiakas.

Rohkea veto lähteä Etelä-Afrikkaan. Varmasti hienot maisemat, hyvä ilmasto, mielekästä puuhaa jne, mutta kun luki muutaman muunkin jutun niin ei ehkä kuitenkaan se paikka johon ensimmäisenä haluaisin esimerkiksi oman tyttöystävän lähtevän kissaeläimiä hoitamaan. Ei ole toki tällä hetkellä tyttöystää, eikä siis siitä huolta.

Paikallinen lehti uutisoi kuinka Africassa lesboja yritetään "parantaa" raiskaamalla. Vailla parempaa tietoa oletan että paremmin toimisi kun siinäkin maassa raiskaaminen loppuisi kokonaan. Ehkä vähän kärjistettyä näin sanoa, mutta niillä lukemilla siinä maassa jokainen on jatkuvassa vaarassa tulla raiskatuksi. Jos jokainen raiskatuksi tullut saa siitä kauhukuvia ja kertoo edes yhdelle naisystävälleen niin ei se seksi miehen kanssa enää houkuta sitäkään vähää mitä saattoi houkuttaa aikaisemmin.

Parantaa on lainausmerkeissä, koska se ei ole sairaus vaikka joku poppamies voi olla pakit saatuaan sitä mieltä.

Mikä sitten on totuus ja onko heteronainen paremmin turvassa- vaikea sanoa kun en ole siellä käynyt. Samalla työmaalla oli sieltä entinen upseeri parina päivänä apunani, mutta ei kyllä puhuttu naisten oikeuksista tai raiskaustilastoista.

"Eläintenhoitaja kuvaa tuotantoeläinten arkea julmaksi"- tässä sitä sitten ollaan kotomaassa tärkeiden kysymysten äärellä. En ole laskenut kuinka monella tilalla olen ollut ja tuotantoeläiimiä nähnyt, mutta tuota otsikkoa en allekirjoita niistä yhdenkään osalta. Ainoa kerta kun olen nähnyt jotain tuon suuntaista oli yli 25 vuotta sitten kun tilalta karannutta sonnia vedettiin maasturilla kotia kohti. Toki sitä tuhatkiloista jässikkää olisi voinut yrittää heinäpaalilla houkutella pois vihreältä niityltä, enkä usko että senkään viljelijän mieltä lämmitti moiseen puuhaan ryhtyä. Vaihtoehtona oli jättää sonni tekemään tuhojaan naapureiden maille, viedä pois tai ampua sinne.

Sitä viljelijää ei enää ole ollut vuosikymmeniin, mutta tila on edelleen olemassa ja uskokaa tai älkää niin se on se sama tila missä nykyään käydään helpostikkikin Helsingistä saakka eläimiä katsomassa.