Kankeutta

Päivän avaus ei taaskaan ollut kovin kaunista kuultavaa, mutta kelistä huolimatta koneet kävi moitteettomasti.

Normaalisti hiekkakakkuja tehdään kesällä ja pikkulasten hiekkalaatikolla. Talviversiossa vedestä nostetaan hiekkapitoista maata lavalle ja lava toimii hiekka kakun muottina kaatoon saakka

Kaatoa ei tänään onneksi tapahtunut, mutta lähellä se oli. Kippauspaikka kun on varsin jyrkkä ja petollinen. Telivaunulla optimikippaus lähtee nousemaan sillä kohtaa kun telin takimmaiset alkaa painua ja etummaiset on täysin kovalla. Niin kävi että meni noin puolisen metriä pitkäksi , mutta ei sivuttaiskallistumaa niin kippi vaan ylös.

neläjännen putken puolivälissä kuorma muutti aisapainon nosteeksi ja sit mentiin- veturin takapyöritä loppui pito ja kärry liikautti koko yhdistelmää pari metriä alamäkeen. Ei mitään toivoa ajaa kuorman kanssa ylös kun takapyörillä ei ollut painoa, joten kippiä vaan ylöspäin. Vielä siinä vaiheessa kun kipin nostovara loppui oli 90 % kuormasta lavalla. Käsijarru päälle ja ihmettelemään. Ihmettelypaikalle kun ehdin niin lava tyhjeni isona hiekkakakkuna- ei ihan takalaitaa myäden, mutta ehkä puoli metriä kakkua jäi lavalle.

Ystävällinen naapurikoneen kuski oli varustautunut ketjulla, joten ketju keulaan ja veto päälle molemmilla koneilla- 10 mm ketju meni poikki että napsahti. Sit totesin että oma apu paras apu siinä tilantessa ja jäin yksin kahden koneen kanssa. Lava ei laskeutunun itsestään, joten venttiili uivaksi ja kaivurilla lava takaisin lepäämään rungon päälle.

Sit vähän tavaraa lavalta pois, vaikkei siellä enää ollut kuin rippeitä. Ensimmäinen idea oli ketju- mutta kun oli sen verran lyhyt ketju niin vahdoin työmenetelmää. Veturiin hitain ryömintä päälle ja kaivurilla auttamaan lavan takaa. Kummassakaan ei voima riittänt yksinään, mutta 2 konetta ja 1 kuski niin parissa minuutissa kärrykin oli turvallisesti tasamaalla.

Kankeaa oli työnteko