Kaupassa kuultua, kielisekameteliä ja kirjoitusvirheitä

Illan pimetessä totesin meneväni lähikauppaan juuri ennen ihmistä jota en tunne, mutta naama on kuitenkin tuttu. On tuttu naama jo jostain vuodesta 1996 ja näytti silloin hyvältä roikkuessaan käsillään ammattikoulun naulakosta. Voiko tuollaisen asian oikeasti muistaa vai muistaako sen vain väärin.

No joka tapauksessa nainen kauppaan päästyään selitti isoon ääneen kuinka oli lähettänyt kuvansa jonnekin- no ei siinä ulkonäössä mitään vikaa ollut, mutta sen jälkeen kun joku vuosi takaperin olin hänen ikkunansa ohi menevän kadun alla puoli kesää en ole häntä nähnyt kai kertaakaan ilman puhelinta tai jotain soitinta toisessa kädessä. Nyt oli ensi kerta kun oli jotain muuta, koska banaaneja, appelsiinejä, Taffeleita ja jotain muutakin ei kertakaikkiaan saa kannettua yhdellä kädellä ja jopa ostoskoriin laittaminen on hankalaa.

Ei tämä oma tekstikään virheetöntä ole, mutta toi valahti on ihan eri juttu kuin Toivonlahti tai Toivon lahti. Samoiten brand new = ihan uus tai ihanuus.

Sataa, pesukone käy ja takana on reipas 14 tunnin setti sisältäen tietenkin ajomatkat kahdelle työmaalle ja toiseen suuntaan vieläpä perävaunun kanssa.

Soraa tuli, mutta vasta puolen päivän jälkeen.