Kaupunkisuunnittelua lumisateen varalle

Niin maalla kuin kaupungissakin tuollainen 20 cm lumisade aiheuttaa jo pieniä vaikeuksia. Vaikeudet alkavat jo suunnitteluvaiheessa. Eli ei ole ainakaan Helsingissä ajateltu että 20 cm voi tulla taivaalta useamman kerran talvessa, saati sitten joka talvi.

Ensinnäkin se että tie rakennetaan kiinni parkkipaikkaan, parkkipaikka jalkakäytävään ja jalkakäytävä kiinni talon seinään. Jos aurataan niin joku noista kolmesta täyttyy aika piennellä lumisateella. Jos tulee 2 X 20 cm niin tulvii jo toisellekin. Ei voi koirapuistojakaan lingota lunta täyteen kun lumen seassa lentelisi tyhiä pulloja ja tölkkejä.

Mutta on tässä lumisuudessa hyväkin puoli. BKT kasvaa ja ne joilla on lumitöitä tunti- tai ajokerta sopparilla niin kyllä saa koneet kyytiä, puhumattakaan niistä lukemattomista harjoista ja lumilapioista joilla ihmiset aukovat omia reittejään ja pelastavat autojaan. Toinen hyvä puoli on se että ei paljon jalkakäytävillä kävellä käsi kädessä- voi toki yrittää jos ketään ei tule vastaan tai toisella on lumikengät tai sukset.

Tähän siis lumen määrään ja runsaisiin lumisateisiin olisi syytä tottua. Ensinnä taloihin lisää räystäspituutta ja paremmat lumiesteet. Uusiin kerrostaloihin voisi vaatia hissin ohella lumenpudotusrobotin- siis sellainen yksinkertainen kone joka viipaloisi metrin siivun katolta lumisesteen vierestä putkeen ja putki ohjaisi lumen turvallisesti maahan, Siellä miissä talot ovat toinen toisissaan kiinni voisi samalla robotilla hoitaa koko katon ja jos korkeutta on riittävästi niin koko korttelin kun vaan on tarpeeksi aikaa. Vähän siis sama idea kuin pilvenpiirtäjien ikkunapesussa.

Keskellä kattoa oleva lumipeite ei kerry jos katto on jyrkkä. Tasakattoja ei mielellään, vaikka se voikin olla ihan toimiva rakenne. Sit noi keskustojen pahimmat pussinperät voisi surutta kattaa jo poistaa niistä kokonaan henkilöautoliikenne ja parkkipaikat

Maallakin osataan tehdä asioita päin helvettiä. Esimerkiksi 6 metriä leveä pihaliittymä ylämäkeen läpi kuusiaidan ja niin ettei noin kolme metriä leveältä tieltä kertakaikkiaan mahdu isolla lumikoneella aukosta sisään jotain puskaa kolhimatta. Toinen juttu on se kun annetaan tehdä taloja kolmen tai viiden metrin päähän tiestä, tai vielä pahempina vanhat rakennukset jotka ovat kiinni tiessä.

Lumilingolla hoidettaessa ei haittaa, vaikka toisella puolella tietä olisi pelkkää pystyseinää kunhan toisella puolella on tilaa mihin lunta heittää, vaan ei jos ei ole toista taloa vastassa niin vähintään tie tai jonkun auto parkissa. Ei varmaan yksikään kaavoittaja ole istunut talvella lumikoneen puikoissa ja nähnyt miten hölmöä on aurata lumi korkeiksi penkoiksi ja uuden lumen myötä ainaa vaan vallit kasvaa.

No en minä ollut menossa Tampereelle kävelemään käsi kädessä pitkin jalkakäytäviä. Mukavaahan se olisi varmasti ollut, mutta kun molemmille tuli kuuma jo kirjakaupassa kiitos kunnollisten talvivaatteiden. Joku kumma juttu on kun Tampereella käy- joko mennessä tai tullessa tulee jäätävää tihkua. Jokin ilmeisesti meinaa että käyn liian kuumana.

Suolaahan auton päälle tietenkin menomatkalla satoi ja moottoritie oli aivan loistavassa kunnossa tällä kertaa. Edelleenkin vaan ihmettelen tienhoitoautojen ikää. Luulisi että suola syö myös kuorma-auton että ton ikäluokan koslissa ei olisi enää runkoakaan jäljellä. Maalaus täytyy olla onnistunut hyvin tai joku ylimäääräinen massaus. Eihän niillä toki ajeta toisen suolausauton puskurissa kiinni, mutta joka tapauksessa jos suolaa on moottoritielle edellä kylvetty niin kyllä sitä väkisinkin päätyy autoihin sen jälkeen.

Teitä ei suolata Kuopion tiepiirissä- sellainen varoitus tuli vastaan muutama vuosi sitten. Se on varmaan ihan järkevää silloin kun keli pysyy selkeästi pakkasella ja aurataan säännöllisesti ja tarpeeksi tieheään, pian ja riittävän raskaalla kalustolla. Urat ja polanne pahempia ovat kuin pelkkä jää. On toki paikkoja joihin tarvitaan hiekkaa ja tiekarhua.

Vanhoilla kitkoilla ja takavedolla oli lysti ajaa rajoituksen mukaan. Koskee siis moottoritietä molempiin suuntiin, rampeissa ja pienemmillä teillä tarvis olla kuudes vaihde, neliveto tai joku moottorin tehoa rajoittava elementti kun suurin vaihde 60 mittarissa ja ylämäkeen ei voi antaa kaasua kun sutii. Onneksi näitä kelejä ei ole montaa vuodessa. Toisaalta olisi hyvä jos olisi- julkisen liikenteen käyttö lisääntyisi tai ajotaito paranisi.

Kaupunkisuunnittelussa pitäisi siis huomioida se että lumelle on tilaa. Ei ole ainakaan tästä etelään onnistunut missään kaupungissa. Sit noi korokeet ja 90 asteen risteykset. Korokkeet tarvis ajaa syksyllä mataliksi jos niissä kasvaa puskia ja surutta viistää tai madaltaa myös korokkeiden reunakivet

Niin ja kestosuosikki auraviitat, koko suomen tarha- ala-aste, yläaste, nuorisoaste ja korkea-aste; jok ikiselle pitäisi takoa päähän tai pakaroihin että ne auraviitat ei ole lasten leluja, ei nuorten valamiekkoja, eikä vanhempien paimensauvoja. Olen toki kuullut että mullikin tottelee punaista keppiä. Hengenvaarallista touhua ajaa valkoisen massan keskellä yöllä tai päivälläkin vaikka niitä keppejä olisikin tarpeellinen määrä, vaan kun ei ole tai joku on niitä siirrellyt niin varmasti jotakin sattuu. Loistavaa olisi jos kepin leikkeihinsä tai SM leikkeihinsä varastanut tai siirtänyt saataisiin tekosistaan syytteeseen ja korvaamaan oikeasti tekonsa seuraukset.

Jäätävästä tihkusta ja käsi kädessä kävelyn puuttumisesta huolimatta oli silti mukava reissu Tampereelle ja kuten edellisilläkin kerroilla parasta oli seura- aikaa oli vain rajallisesti tai "vaan yhdessä kun ollaan aika saa kuin siivet selkään" kaupunkien kellojen edistävän pelkään. En sit tiedä menisikö aika maalla hitaammin.

Sattumalta paluu osui kesken satuhäiden. Sulho ei ollut tuttu naama, eikä morsian, mutta asuinpaikka joo, kultasepänliike joo, kävelykatu joo ja häävieraissakin vilahti pari tuttua naamaa. Pieni on maailma. Nyt jos joku kauhisteli naamiaspukuja häissä- no niiden juhlat, niiden ohjelma ja jos oikein arvaan niin jatkot oli sensuroitu jo etukäteen. Siitä huolimatta hääpari ja vieraat, aivan loistavia tyyppejä ja vielä monta, ei ehkä ihan niitä tavallisinpia harmaita taapertajia, mut eihän kaikki voi ollakaan. Tai voi, mutta silloin maailma on vieläkin harmaampi kuin nyt.