Keittokirjan lisälehdet

Eilisen kallioporan käsittelyn jäljiltä oli aamulla mahtava nälkä. Onneksi wokkisekoituksella kevennettyä kolme tuntia uunissa hautunutta karjalanpaistilihalientä oli vielä jäljellä vielä aamupalaksikin.

Ei ihan siis se perinteinen malli vaan jämät pakasteperunasuikaleista ja liki kilo moniväristä sekoitusta. Sisälsi mm bambua...

Lumisade oli taas vaalentanut maan. Määrä oli niin kovin pieni että mietin mahtaako isommillakaan teillä olla aurauskalusto edes liikahanut. No olihan se, mutta kaikki pistot ja bussipysäkit oli ajamati.

Täällä on vaan ihme touhua. Ilmeisesti polttoaine ja kulutuslevyt on liian halpoja kun kilpailevan firman kaveri painaa hydrovetoisella traktorikaivurilla alueaura maassa jo lingottuja teitä edestakaisin. On tietysti vieraalla töissä ja on saanut koneen kotiin + uuden auran. Koneen omistaja on nuukuudestaan tunnettu, joten ei varmaan ole raaskinut ottaa kuormaimeen lisähydrauliikkaa. Se taas tarkoittaa että liittymissä on jälleen valleja ja isoja lumikökköjä.

Sattumalta konetta ajaa sama kuski joka viime tai toissa talvena ajoi yhdistelmänsä jumiin ajopinnan ulkopuolelle vaikka veturin keulasta kymmenen metrin päässä olisi ollut iso aurattu liittymä. Suvun tuntien täysperävaunuyhdistelmän peruuttaminen on ylivoimaisen vaikeaa.

Eipä silti jos nyt itse joutuisi kylmiltään täpöä peruuttamaan niin linkkuun se menisi aika lyhyellä matkalla, eikä muutenkaan ole kovin hääviä hommaa edes kesällä. Siihen sitten lisätään vetoauto jonka valmistusmaa ei ole Suomi ja korkeintaan kaksi vetävää pyörää niin saadaan ongelmia.

Luulin tänään ajaneeni jonkun sähkökaapin kumoon. Ilmeisesti lumi/tuuli kuitenkin vain painaa puuta langoille tai lankojen liitos on hajoamispisteessä kun monen kilometrin säteellä tuikkivat katuvalot ja sähköt on olleet poikki jo 7 kertaa joista viimeisin tämän merkinnän aikana.