Kellarin prinsessa

Päivän aluksi vanhemmasta vaunusta oli kadonnut rasvakuppi. Onneksi paikallisessa maatalouskaupassa oli niitä edelleen varastossa ja oikea kokokin vielä muistissa.

Kun sieltä selvisin pihalle huomasin että varastokerrokseenkin on avattu myyntitila. Enkä muuten olisi sitä noteerannut mut kun satuin olemaan vailla tuoreempia työvaatteita.

Ilmeisesti kellarikerros ja vähäinen asiakasmäärä virvoitti vähän kielen kantoja ja myyjä olisi mieluusti viettänyt päivänsä muuten kuin istumalla yksin kellarissa. Ei kuitenkaan suostunut menemään lastaamaan hybridillä ja ajamaan maita penkan jatkoksi. Nyt sekin alkoi valmistumaan, mutta peruuttaa sai ja joutui vielä rekkakortillista apumiestä opettemaan.

Tuoreet haalarit eivät sit koskaan tulleet työautosta kotiin saakka vaan jäivät lämmittämään esikoistaan odottavaa pariskuntaa. Miehelle sopivat ja naiselle reilut- toistaiseksi.

Ennen lounasta rikkoutui seuraava paikka eli rasvarin päälinjan letku pullistui muodottomaksi, muttei sentään räjähtänyt kun huomasin.