Kilpailu, kartelli ja kaunis ajatus rehellisyydestä

Tänään kuulin huolestuttavan uutisen koskien omaa työpaikkaani. Sehän nyt ei tietysti ole mikään ihme näinä aikoina. Oikeasti joku voi olla kateellinen siitäkin että toinen joutuu heräämään siihen aikaan kun yökerhot sulkeutuvat.

Ihmenen voi olla niin kateellinen ja katkera että jättää vaikka oman vaimonsa ja omat lapsensa ennen kuin tajuaa oman virheensä.

Ilmeisesti kaapeloinnissa on ollut jonkun sortin kartelli. Ilman kartellia työt olisivat mahdollisesti jakaantuneet epätasaisemmin ja ehkä jossain olisi tehty töitä omakustannushintaan tai se allekin. On muuten kumma juttu että oikeasti joku vaan tarjoaa työsuoritusta niin edullisesti että sen tekeminen on tappiollista joka tunti. Sitten taas toisaalta edelleenkin sutta ja sekundaa saa näköjään tehdä urakalla.

Jos nyt sitten käy niin että työt radikaalisti vähenevät ympäri vuoden niin varmaankin aika moni olisi minua enemmän huolissaan tulevaisuudestaan. Vaikka työt loppuisivat huomenna niin keksin kyllä itselleni tekemistä. Vaikka työvoimatoimisto todennäköisesti toteaisi että lähimainkaan ei ole minun koulutukselleni ja kokemukselle käyttöä niin varmaan joskus vuoden 2020 tienoilla olisin enemmän huolissani. Sitäpaitsi voisin oikeasti tehdä taas välillä jotain muuta. En nyt tällä kertaa välttämättä lähtisi ensimmäisten joukossa kriisialueelle, mutta esimerkiksi voisin hyödynttää koulutustani tai kouluttautua lisää.

Näin siksi kun ihminen ei oikeasti tarvitse elääkseen ihan kauheasti. Toki onhan lämmin suihku, sähköuuni ja yksityisautoilu mukavaa, mutta niin voi olla myös paikoillaan oleminen sähköttömässä mökissä keskellä ei mitään. Elämästä tulee vaan hyvin erilaista kun kaikki ei toimi nappia painamalla.