Kolmen

Ei voi jakaantua ja muutenkin parempaan lopputulokseen pääsee keskittymällä vain yhteen asiaan.

Tänään se asia oli istutusura ja neulasten hävitys sitä ennen.

Iltapäivällä hävisi myös puhelin vaikkakin yöllä löytyi koteloineen.

Olisi löytynyt minuutissa, mutta kun olin ennen koneen siirtoa laittanut sen äänettömälle niin se ei tietenkään soinut.

Huomisesta on sellainen tunne että jotain menee rikki. Joko kone, putki, rakennus tai kaapeli. On sen verran ahdas paikka ja tietysti syöttökaapeleiden alla kulkevat putket.

Tänäänkään siellä ei ollut ketään kotona, mutta ei eiköhän se huomenna aukea. Muistan vaan että maan povessa on betonikansi ja se tulee varmasti tekemään kiusaa.

Vielä se syy miksi pistin puhelimen äänettömälle: Minä en halua puhua puhelimessa silloin kun syön tai varsinkaan silloin kun ajan. On tietty aika päivästä mikä täytyy vain rauhoittaa ja jos joku siitä ottaa herneen nenään niin muistelkoon aikaa kun kaikki eivät kantaneet puhelinta mukana joka helvetin paikaan ja pilanneet toisten ruokarauhaa soittoäänillään. Myös autoilu oli paljon turvallisempaa. Tänäänkin näki taustapeilistä oikein hyvin kuinka heikkoa ajaminen on kun keskittyminen on puhelussa. Turvavälistä ei ollut tietoakaan. Olisin toki äkkitilanteen ja sen perääni ajaneen auton rutistumisen jälkeen mielelläni antanut sille kauniille naiselle suusta suuhun tekohengitystä, ja jos olisi selvinnyt sekä törmäyksestä että elvytyksestä hengissä olisin varmaan ajanut sen puhelimesta yli jollain muulla kuin polkupyörällä.

Tänään kuuntelin pari minuuttia rinnakkaisvaluuttakeskustelua. Toimihan se siirtymäajankin ja harvapa olisi markka-aikana maksanut jostain pikku peitosta 5293 markkaa tai pienestä kiila-ankkurista kuutta ja puolta.