Kriittisiä hetkiä

Mielestäni nyt on koko maassa normaali tai sitä parempi TALVIKELI.

Tästä päivästä ei jää hyvää makua. Olen kovasti yrittänyt välttää työnkuvaa johon kuuluu kiinteänä osana puhelin ym päivystäminen. Tällä menolla vaihdan pikapuoliin numeroa ja otan niin salaisen numeron kuin mahdollista.

Vaikka peukku onkin kasassa ja sain jopa hitsauskoneeseen langan vaihdettua ei mun huumorintajuni kesken perälevyremontin oikein riitä aiheettomiin valituksiin. Ei varsinkaan silloin kun odotan tärkeää puhelua.

Väite tien liukkaudesta kun tie on jäässä, kuten varmaan kaikki muutkin pikkutiet tällä hetkellä piti paikkansa, mutta se että sinne pitäisi kylvää hiekkaa on järjenvastaista ja luonnonvarojen tuhlausta. Kävin sen tarkistamassa ja koeajoin remontoidun levyn karhentaen verkkoterällä tien pinnan. Soittajan emäntä tuli puhelin korvalla yhdellä kädellä autoa ajaen pieni lapsi (ei edes oma) kyydissä.

Minä sit seuraavan tilaisuuden tullen kysyin oliko ko kohdassa hänen mielestään liukasta, hän vastasi että oli. Minun nähdäkseni ei ollut mitään ongelmaa, koska jos oli niin ei se ainakaan ajamista millään muotoa haitannut kun kerran vielä pystyy puhumaan puhelimessa samaan aikaan. Enkä tarkoita vain yhtä autoilijaa vaan sama käytös tuntuu olevan paikan ja maan tapa. Liukkaus ei ole syy ajaa ojaan tai kenenkään päälle. Liukkauden torjunta tasaisella viivasuoralla jäisellä pikkutiellä on järjetöntä ja naapuriteillä sitä ei tehdäkään.

Samasta asiasta olen huomauttanut muutamalle muullekin ihmiselle kelin huonontuessa ja siihen joukkoon on mahtunut ihan ammatikseenkin autoa ajavia. Kolmesta puhelin kourassa ojaan koheltaneista vain viimeisin sen oikopäätä myönsi. Nyt oli sit joku pappa ajanut ojaan sillä kohtaa missä oli hiekkaa= ajonopeus oli kasvanut ja keskittyminen herpaantunut-