Kuka pelastaa aikuiset

Unen puute ei pitäisi vaivata.

Tänään on ollut puhetta lastensuojelusta. Joku vuosi takaperin kyseenalaistin silloisen tyttöystäväni vanhempien toiminnan tai lähinnä toimimattomuuden heidän kuopuksenka kohdalla ja sain siitä vihat päälleni.

Vanhemmuuteen liittyy tietty vastuu, mutta sijaisvanhemmuuteen vielä suurempi. Tai sanotaan näin että kertaalleen sijoitettu lapsi voidaan varmaan sijoittaa uudelleenkin, mutta sitten kun perhesijoitukset loppuvat seurannee sijoitus laitokseen.

Aikuisia on erilaisia, niin myös lapsia. Yhteistä niille kaikille on että hyvinvointiin tarvitaan ruokaa, unta, lämpöä, puhtautta ja jossain määrin varmasti seuraakin. Jos noista neljästä ekaksi mainitusta otetaan pois mikä tahansa loppuu aikuisenkin hyvinvointi lyhyeen. Tuo viimeinen eli seuraa on myös lapselle välttämätön- aikuinen voi olla hyvinkin hyvinvoiva vaikka metsäerakkona.

Ei lapsi rahaa kaipaa, eikä kaikkia maailman tavaroita kuten Nalle Puhin Tiikeri juhlapainajaisessaan, mutta turvallisuuden tunnetta kaipaa meistä jokainen vuorollaan. Joitain viehättää vaara ja viimeksi tänään keskustelin ihmisen kanssa joka menee taas pian turvaamaan rauhaa oman henkensä ja terveytensä uhalla. Hänkin varmaan kaipaa turvallisuuden tunnetta toimialueella ja se varmaan löytyykin koulutuksen, varustuksen ja sikäläisten kollegojen avulla.

Mikä on vialla jos kokolailla ventovieraat ihmiset toteavat että sääliksi käy opettajaa jo etukäteen? Ei välttämättä mikään paitsi tässä tapauksessa se etteivät vanhemmat ole hoitaneet tärkeintä hommaansa. Jos lapselta puuttuu elämästä säännöllisyys ja turvallisuuden tunne niin siitä ei seuraa hyvää. Toivottavasti tästä ei tarvitse jatkossa muistiinpanoja tehdä.

Itse uskon että koulujen alkaminen on se mitä ongelmatapauksessa tarvitaan. Siitä tulee pakollinen säännöllisyys ja pienet ylikierroksilla käyvät aivot saavat tekemistä.