Kuka pysäyttäisi sateen

Poliisi pysäytti hieman klo 18 jälkeen Rauniolinnan levikkeen kohdalla. Onneksi eivät olleet ylämäen kohdalla olisi muuten ollut ajokortin lähtö herkässä. Ei nopeudessa mitään laitonta ollut, mutta se mäki oli vaan niin liukas ettei oikein vitonen silmässäkään tahtonut pito riittää suoraan ajamiseen. Oli ihan aiheellinen syy siis myöhästyä hieman kaverin kattauksesta. Ranskalaisten, salaatin ja nakkien perään syötiin runsaasti jäätelöä , mutta varsinainen ylläri oli luomuherneiden menekki. Kaverin lapset ensin nyrpisteli vähän nenäänsä ja maistoivat ehkä kolme palkoa, mutta sitten vauhti kiihtyi niin että ei jäänyt pussista aikuisille seuraavaksi päiväksi evästä.

Heidän viikateniittoa harrastanut upea naapurinsa oli muuttanut Jyväskylän korkeudelle ja muutenkin alkuperäisistä naapureista vain yksi oli enää jäljellä.

Pieniä säätövaikeuksia oli päivän mittaan. Kumman paljon pahaa saa aikaan kahdella lattaraudalla joissa kummassakin on yksi reikä keskellä.

Kun neljältä yöllä lähtee töihin lumi pölyää ja on valoja lukuunottamatta pimeää niin ei ihan täysin nää millaisen jäljen kone jättää. Onneksi GSM aikana sentään yksi asiakas oli fiksu ja valitti iltapäivällä kun kone oli vielä suht lämpimänä.

Jalkojen asemoinnin mukaan lunta olisi pitänyt jäädä noin 12 mm ja ensimmäisenä arvelin ettei työntövarren pituus ole ihan kohdallaa. Säätäminen ei auttanut mitään. Jalkojen nostaminenkaan ei auttanut mitään ja sitten ihmettelin kuinka yhden jalan alle jää ilmaa. Syy oli siis pienissä rautapaloissa joita en ollut kääntänyt joustavalle asennolle. Näin jo kertaalleen ekana talvena kieroon ajettu ja kokoon harsittu linko kulki taka-akselin määräämänä kahden jalan varassa. Eikä silläkään valittajan tiellä mitään hätää ollut uudella säädöllä ajetteassa lunta ei juuri lähtenyt, mutta hiekkaa ja pieniä kiviä senkin edestä.

Kahdessa muussa koneessa olin muutoksen tehnyt, mutta se ei paljon auta kun töihin joutuu sillä kolmannella keskellä yötä.

On toki hyvä että ihmisillä on omia traktoreita ym lumityökoneita joilla voivat aukoa omat tiensä, mutta niilläkin tarvis ajaa maalaisjärkeä käyttäen varsinkin silloin kun mennään muiden työmaille. Onhan se perälevyn jälki nätti ja pitävä, mutta tällä menolla hajoaa muutakin kuin murtopultteja kun linkoon menee kiviainesta.

Jos siis sataa viikon ja joka tiellä on yksi malttamaton perälevyineen tuplaantuu työaika ja ensimmäinen tuisku tekee tiestä ajokelvottoman. Nyt tarvis olla säiliöautoja, vettä ja riittävän suuri jyrä että pääsisi noista vaarallisista irtokivistä eroon.