Kun taipuu rauta

Auroiksi miekat taotaan, mutta kun ei ole ollut aikoinaan kylvökoneen tekijällä sitä miekkaa vaan mitä lie patarautaa niin tapahtuu hassuja asiaoita.

Viime vuonna siis vajastin n 35 vuotta käyttämättömänä olleen perunanankylvökoneen, vai istutus. no päällä/takana istuttava kuitenkin.

Nyt kun lupaa hyvää keliä ja oli aikaa tyhjentää kellarista kaikki vanhat perunat. Ehkä liian aikaista kylvölle... No Taas kävi juurikin samalla lailla kuin viime vuonna eli kolmen metrin jälkeen siemenlaatikko alkoi taipumaan. Tällä kertaa siis vantaat pysyivät suunnilleen paikollaan. Sitä sit pariin otteeseen kiskottiin suoraan, mutta kun suoraksi tarkoitettu osa alkaa muistuttaa s-piikkiä niin ei se enää yhtä jäykäksi palaudu paitsi takomalla suoraksi ja materiaalista riippuen lämpökäsittelyllä.

Onneksi oli sentään vähän työkaluja, tukeva ketju ja ankkurointipiste että pääsi edes yrittämään sitä oikomista.

Toinen onni onnettomuudessa on se että jo siihen edelliseen kylvöön lähtiessä mietin saisiko kätevästi vaihdettua nostolaitetta varten olevien tappien paikat sellaisiksi että nykytraktorilla ja pikakytkentäkourillakin saisi sen edes kuljetuksen ajaksi perää. Näin ollen kun nyt joutuu ottamaan säiliön irti niin tulee hyvä tilaisuus sen muutoksen tekemiseen.

En sitten tiedä miten olisi käynyt heikomman ja kevyemmän veturin kanssa. Olisiko pyörä luistanut vaiko rauta taipunut.