Niin paljon niin vähän

Joitain vuosia sitten kuulin keskustelun jossa kaksi ulkomaalaista kertoi käyneensä Suomessa. Toinen oli käynyt Vappuna ja toinen johonkin muuhun aikaan vuodesta. Se ensimmäinen totesi ettei enää koskaan halua matkustaa Suomeen, koska siellä kaikki riehuvat kännissä, sotkevat, oksentavat ja kusevat kaduille.

Tietysti se on jollekin ihan normi perjatai tai jollekin arkipäiväkin, mutta pitää muistaa yksi tärkeä seikka. Tänään ja huomennakin on ihmisiä töissä. Joku tienaa enemmän, toinen tienaa vähemmän ja ennen kaikkea maailma ei pysähdy.

Vappu on hyvä päivä tehdä töitä. Kukaan ei ihmettele jos lopettaa hyvissä ajoin, eikä välttämättä kovin moni edes ajattele muuta kuin pulloa jossa ei ole simaa.

Vappu voisi ihan yhtä hyvin olla ensi viikon keskiviikko. Pari päivää töitä, tiistaina voisi lopetella puoli kolmen nurkilla, suristella mökille pallogrillin kanssa, onkia muutaman madon edestä ja pistää paluukuormaan muutamia paksuja rankoja.

Tänään oli kuitenkin sen verran pitkä ja rankka työpäivä että edes vappuheilojen katselukierrokseen ei riitä energiaa. Ajaa kyllä jaksaisi, mutta jos joku estoton neito alkaisi vonkaamaan niin aika epämukava sänky täytyisi olla ettei nukahtaisi lähestulkoon välittömästi silmien sulkemisen jälkeen.

No mutta asiat on sikäli hyvin kun tietää omat kykynsä ja voi naureskella niille jotka joutuvat hakemaa ensin sinisen pillerin, matkustamaan maksullisia pursuavaan lomakohteeseen että voivat sitten vanhoille tädeille puhelimessa kehua kuinka valtavan kaljamahan alla pieni tappi pysyi pystyssä melkein puolitoista tuntia, josta tosin tunnin ja 27 minuuttia umpiunessa kolmen minuutin aktin jälkeen, mutta kuitenkin.

Toisaalta tiedän myös sen että tupakan ja vanhan/tuoreenkin viinan haju ovat yhdessä tai erikseen naisessa sen verran vastenmielisiä että ex miljardöörin ex tyttöystäväkään ei pitkine ajeltuine säärineen haluttavalta vaikuttanut.

Kovaa oli maa kun joutui kahteen otteeseen tankkaamaan ja tietysti imeytyskentän päässä kivi mitä ei saanut ylös kuin pyörittämällä ja loivaa rinnettä. Syvän kannsa pärjää ja tänään- siis reilun kahden viikon savotan tuloksena ensimmäiset murut kaivettiin ensimmäisen rakennuksen pohjan alta- hyvä näin, koska ilman tietä, vettä, viemäriä ja vielä toistaiseksi puuttuvaa sähköä ei oikein rakentamisesta tule mitään.