Ojattoman pehtoorin keväinen kirous

Vanhan legendan mukaan kylässä asui vuosikymmeniä sitten oikein kouluja käynyt tilanhoitaja. Oli aikaansa edellä ja sai aikaan kymmenien kilometrien salaojaverkoston luomisen- Tiiliputkilla tietenkin kun muoviputkesta ei oltu vielä kuultukaan, puhumattakaan salaojakoneesta.

Noin 30 edettyäni ja käytyäni syömässä etenin ehkä metrin tai kaksi kun kuului tiilen rasahdus ja sit lensikin heti vettä. No tiedossa oli että reilun sadan metrin päässä piti olla joku salaojaputkilinja, mutta tuo yllätti.

Ei auttanut vaikka laittoi puoli metriä kunnon savea väliin ja ison kauhan painoksi- kaivanto täyttyi nopeammin kuin sain uusia putkia lähellekään.

Sit kun oli osia ei voinut laittaa putkia yhteen kun piti ensin kaivaa vesijohto ali. Ratkaisuna muovipurkki, joka ei ollut putkeen täysin tiivis, mutta sen verran hidasti veden virtausta että Alitus onnistui ja putken laitto väliin- purkki siis edelleen putkessa. Piti sit ottaa purkki pois ja kaivanto umpeen- No kaivanto meni osittain umpeen, purtti ja putket lensi kaaressa maan ja vesipatjan mukana ja sit tuli kiire laittaa putkea yhteen.

Kun se viimein meni yhteen ei mikään liitos tietenkään ollut tiivistä nähnytkään- Vedenpaisumus ei ollut ihan raamatullisessa mittakaavassa, mutta edes kolme metriä savea vaakasuuntaan ei pysäyttänyt veden liikettä. Vielä viiden metrin paksuinen pato tihkui läpi ja tuntumalta täytyi putkea upottaa. Noin kymmenen metrin valli viimein pysäytti pahimman vedentulon ja se mitä päivästä oli jäljellä meni leppoisasti.

Samalla toinenkin legenda vahvistui- Kumpuilevat pellot avo-ojineen oli salaoijtettu ja seuraava ojaton pehtoori tilasi ison puskukoneen tasoittamaan kumpuja- No kyllä sileä on tuokin pelto kuin jalkapallokenttä, mutta alkuperäinen ruokamulta ei hyödytä kuin korkeintaan matoja tai arkeologeja- niin syvältä ei kynnä kuin korkeintaan joku Suokoneen oja-aura. Multaa siis olisi mutta välissä puolisen metriä liimasavea.

Painajaisessa nykyiset omistajat olivat hankkineet suurille preeriolle tarkoitetun valtavan sadonkorjuukoneen ja siellä se pyöri ympyrää - ilmeisesti valtava riemu sähköpylväiden ja matalien ilmalankojen katoamisesta.

Puhelinkin oli hetken hukassa- kukapa siihen edes soittaisi, mut parempi olla mukana jos vaikka saappaat juuttuu saveen.