Pahempi toista ja uukkari

Huomiselle olisi tarjolla ohjelmaa koko päiväksi. On kuitenkin välillä tehtävä valintoja kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Kun aikoinani pelasin aktiivisesti niin tein jo kaiketi parin tapaamisen jälkeen selväksi silloiselle tyttöystävälleni ja vielä seuraavallekin mitkä ovat harjoitusajat ja mistä löytyy turnausten aikataulu. Ne on ne hetket kun olen varmasti jossain muualla.

Työ on kuitenkin sellainen juttu mikä ajaa ainakin minulla harrastusten edelle ihan yksinkertaisesti siitä syystä että on oltava taloudelliset edellytykset harrastamiseen oli se harrastus mikä hyvänsä. Harrastus harvemmin tuottaa mitään tai sitten se on myös työtä.

Nyt ei enää kertakaikkiaan jaksa ottaa niin tosissaan. Ihan sama miten jossain pelissä käy- sillä ei ole mitään merkitystä maailman menoon. Turha lähteä ryntäilemään käsi ruhjeilla ja jalat mustelmilla seuraavaa kiikarikautta.

Olin menossa ja hyvinkin siis lähellä menossa kuuntelemaan Apulantaa, mutta kun jonon toisessa päässä oli pari pelastuslaitoksen autoa, jono seisoi ja en ollut pukeutunut naparetkeä varten kävelin takaisin autolle ja häivyin. On ihmisiä jotka menettävät vaikka suurimman osan kuulostaan kuullakseen ja nähdäkseen jonkun suosikkimuusikkonsa. En ole yksi heistä.

En myöskään ole sellainen ihminen jonka on mentävä joka paikkaan jonkun kaverin kanssa. Voin kyllä mennä jos niin on syystä tai toisesta sovittu, mutta en ole hyppäämässä kaivoon kenenkään perässä.

Joitakin viikkoja minua houkuteltiin tanssimaan ja kieltäydyin kun en edes tuntenut koko ihmistä. Kieltäydyin kun en halunnut ja kolmea minuuttia myöhemmin istuin autossani ja vieressäni oli yksi sellainen pörröpäinen ja erittäin kaunis ravintolatyöntekijä josta pidän. Siis sellainen jonka kanssa haluaisi tanssia, käydä syömässä ja viedä jomman kumman kotiin.

Tänään taas totesin siinä kolmessa sekunnissa jonossa että minun on turha palella, jonottaa, maksaa tai tehdä yhtään ylimääräistä liikettä, koska en niistä itse hyödy tai nauti.

Kun mikään ei riitä niin silloin täytyy vaan päättää milloin on lyötävä näppäimistöstä pilkun sijaan piste. Tietysti jos kyse on omasta kumppanista niin silloin täytyy katsoa sitä kumppania silmiin ja todeta että nää on niitä hommia joiden tekemisestä saduissa saa jo prinsessan ja puoli valtakuntaa. Tosielämässä saa korkeintaan puolison ja puolet veloista.

Monella oli eilen palkkapäivä ja tänään vapaa. Minulla ei ollut niistä kumpaakaan. Onneksi sentään sai nukkua pitkään ennen koneen siirtoa.

Kuulin sitten vaan että asiakas ei ollut oikein hereillä- oli kyllä hereillä, mutta ei työkunnossa. Tuskin edes tajusi kuinka ikävää on mennä työmaalle kun asiakas ei meinaa edes pysyä tolpillaan.

No toisaalta päivän pääkohteessa oli ja on monta sellaista jotka eivät kulje omin jaloin. Tein voitavani, mutta en ruvennut valojen varassa jatkamaan, mutta maanantaina voi hyvinkin olla että tähän aikaan päivästä pyörii niin turbo, vaparit ja muutama keltainen vilkkuvalo.