Paluu toimistoon

Jotkut työpaikat on sellaisia ettei niihin tee mieli palata. Ei vaikka olisi kultaisia muistoja, firma vaihtanut omistajaa ja muuttanut toiseen osoitteeseen. Joskus voi silti tulla pakottava tarve kuten tänään.

Kyse oli siis siitä että laskuille jotka toimitin jo viikko sitten oli käynyt katoamistemppu. Sinänsä toimisto oli sisältä osapuilleen samaa näköä kuin silloinkin, vähän uutta maalia pinnassa ja uudet kalusteet.

Sisäisen postin lokerikko oli juurikin samanlainen ja toimiston puolen osalta varmaan samassa kohtaakin kuin noin 9 vuotta sitten ja taapersin sit tuttuja portaita samaan toimistoon jossa olin itsekin työskennellyt.

Toimistokeikan jälkeen oli mielenkiintoinen kohtaaminen kahden bordercollien ja yhden tuntemattomaksi jääneen koiran ulkoiluttajan kanssa.

Sieltä sitten jälleen kerran ikävään hommaan. Onhan se hienoa että vanha tunnettu urakoitsija ostaa uuden kaivurin kaikkinen leluineen ja kuorii kermat päältä hyvillä työmailla, mutta ihmettelen edelleenkin asiakkaiden tyhmyyttä kun sietävät noita susien tekijöitä vuodesta toiseen. Taas ollut kauhea kiire siirtää kone toiselle puolelle järveä maamerkiksi, vaikka työmaa on selvästi kesken. Siis iso kone leluineen tieltä pois ja me sit pienemmällä koneella poistamme ne kivet tieltä pois.

No helppo hommahan se oli, niiltä osin, mutta kaadot on yhden seinän osalta mahdotonta korjata kun maata ei voi nostaa- menee muuten sisälle siiloon ja jos yrittää laskea niin lähtee lastu kaukolämpöputkesta.

Ne kun sai selviteltyä menin katsomaan keltaharjaisen lohikäärmeen kotipihaa. Siellä menikin sitten loppu ilta kiviä pyöritellessä.