Pienissä häissä

Aamuyöllä kukaan meistä ei jaksanut enää juhlia. Hääparikin poistui ainakin 2 tuntia ennen valomerkkiä.

Oikeastaan ihan ok juhlat. Parasta antia oli seura. Näytti vahvasti että ajelen kirkkoon ja hääpaikalle ihan yksin- näytti siihen saakka kun oli noin 45 min kirkonmenojen alkuun. Hyvissä ajoin paikalle rientäneenä ajattelin että täytyykö ruveta kyselemään olisiko ABC:n henkilökunnan joukossa joku sinkkunainen vapautumassa töistä klo 14 tai 16. Ajatukseeni vastattiin siten että samalla sekunnilla yksi morsiammen sinkkukavereista marssi ovesta sisää.

Kukaan ei pyörtynyt, sirpaleita tuli vähän, kukaan ei ollut ainakaan hääpaikan lattialle oksentanut, sammunut, kaatunut, tapellut tai kontannut.

Tuli sit vuorokauden aikana ajeltua reilut 350 kilometriä autolla ja siihen työt päälle.

Jatkoilla mielenkiintoisin keskustelu koski sängynpäätyjen tarpeellisuutta. Jos siis on ylimääräisiä päätylevyjä niin ne kannattaa kierrättää. Värähtelymekaniikkaakin yhden lyhykäisen kurssin kuunnelleena tulin siihen tulokseen että kevyessä sängyssä pääty on hyvä olla. Päädynhän ei tarvitse olla kovin korkea, mutta enemmän massaa niin vähempi värisee. Värinöiden kannalta jo muinaiset roomalaiset ymmärsivät hakata rakkauden ammattilaisten vuoteet kivestä ja siihen sitten mahdollisesti vähän pehmikettä väliin.

Sahateollisuuspaikkakunnilla heinälatoromantiikan hiipessa havaittiin purun muotoutumiskyky, liekittömän palamisen tuottama lämpö ja kyky imeä kosteutta.

Lumitöitä takana ja edessä. Onneksi näyttää että sankin sade väistää.