Piilovika

Kahteen otteeseen katkenneen rasvaputken arvoitus ratkesi vahingossa. Tapin päässä oleva korvake oli kyllä tukevasti kiinni rungossa isolla pultilla, mutta toinen pää ei ollut enää kiinni tapissa. Näin ollen kuormitettuna tappi pääsi kallistuksen aikana pyörähtämään. Korjaus oli mekaanisesti helppo, mutta vei taas jälleen kerran tuhottomasti aikaa.

Sen perään kävin purkamassa valurakennelmat ja meinasin kahteen otteeseen täräyttää porakoneella ruuvin käteen kun siitä noin puolen metrin päästä vilahti oikein kaunis lenkkeilijä "walkmanit" korvilla. Ensimmäinen juoksusuunta osui vielä siihen hetkeen kun olin vielä lavan puolella reilun metrin korkeudessa.

Ai niin ja Suzuki pääsi tänään ulkoilemaan. Vastassa oli 750 Honda customi jolla heitin pienen testilenkin kun sattui sopivasti olemaan kypäräkin mukana.

Honda osaa kyllä tehdä moottorin, mutta noin muuten se pyörä oli minulle hankala ajettava kun sekä vaihteiden että takajarrun käyttöön olisi tarvinnu joko pidentää jalkoja, siirtää jalkatapi ja polkimet tai siirtää tankkia noin 10 cm eteenpäin.

Vähän toista kuin noin seitsemän vuotta vanhempi Kawasakin kyykkypyörä jolla ajelin n kuukauden kaiketi 99 kesällä.