Pitkästä aikaa

Kiinalaisessa ravintolassa oli varsin tyhjää. Ruokaikijoita oli tasan kahdessa pöydässä. Minä ja kollegani valtasimme sitten kolmannen pöydän. Meidän jälkeemme saapuikin sitten ilmeisesti vanhempiensa kanssa kaunis nainen. En osaa sanoa mistä yhteydestä, tai paikasta tai henkilöstä, mutta ne kasot oli vaan niin tutut.

Edellisestä kerrasta on useampi kuukausi ja silloin taisin kantaa ruuat kotiin ja syödä niitä vielä seuraavanakin päivänä.

Samoin pitkästä aikaa upotin umpisäiliön uskoakseni kallion päälle. kuivaa ja kovaa se maa ainakin oli ja ankkuroinnit tehtiin hieman tavanomaista kevyemmin.

Toisessa paikassa leviteltiin maata. Sen verran tappioita tälle päivälle että linkin tapin molemmat rasvaputket oli jo lähtiessä katki. Varmaankin ensimmäinen kerta sitten vuoden 2007 kun tuo kone sai rasvaa nippoojen kautta, eikä rasvarin putkia pitkin. Maahantuojalla on oltu fiksuja kun rasvariasennus on toteutettu juuri noin.