Polanne

Vitutuksen purkaminen blogimerkinnöiksi. Kilometritolkulla auraamatonta metsätietä kutsui iltapäivällä. On sekin paikka kylvää lannoitteita ja tulee hintoihinsa aukoa tietä tähän aikaan vuodesta. Jos olisikin ollut koko pätkä koskematonta niin olisi mennyt nopeasti, mutta kun oli tallottu maastoajoneuvoilla ja ilmeisesti traktorilla niin oli aika toivottoman tuntuista.

Ryöminnällä mentiin, lukot päällä ja lunta lensi kummastakin torvesta sen mitä kardaani sieti linkoon voimaa syöttää. Tiellä oli siis enemmän ja tiiviimpää lunta kuin tiealueen ulkopuolella tasamaalla. Tuuli oli kuljettanut ajourat täyteen ja tehokkaasti tamppaantuneet. No ei täällä mitään hätää kun maavara sentään riitti, mutta eilinen reissu Hyvinkäälle... Saisi täältäkin talkooauraaja ottaa kärryn perään ja lahteä purkamaan niitä autoa korkeampia valleja. Ajaminen käy siellä jo vaaralliseksi kun risteyksissä ei pysty yhtään ennakoimaan kun ei näe vallien yli eikä läpi.

Samalla saisi myös talkoohiekoittaja joko seuloa hiekkansa paremmin tai hoitaa sit myös linkoamisen. Olkoonkin iso firma ja isot toleranssit, mutta jään päälle kylvetyt nyrkin kokoluokkaa olevat kivet eivät tee hyvää autoille eivätkä lumilingoille. Auralla tai perälevyllä ajettaessa niistä ei ole haittaa ja nyt vaan täytyy toivoa ettei tule yhtään sakeaa lumipyryä enää.

Vähäistä lumisadetta ja 6,5 km latu oli inhottavan tahmea. Liki 10 min lisää hiihtoaikaa kahteen edelliseen kierrokseen varrattuna.