Povipommia luurin täydeltä

I will get over you even if it takes a lifetime. Jos jostakusta ihmisestä on oikeasti välittänyt niin unohtaminen ei tapahdu sillä että toinen sanoo unohda. Se ei tapahdu myöskään silloin jos joku kolmas osapuoli sanoo "unohda". Se vie aikaa, joskus yöunia ja joskus se tosiaan kestää lopun ikää.

Netistähän saa lukea kaikenlaista paskapuhetta ja jos erehtyy roskalehtiä uskomaan niin välillä musta muuttuu valkoiseksi ja taivas helvetiksi. Sitten jos on vielä jonkinlainen usko ihmisiin niin ei ensimmäiseksi oleta kuulevansa paskapuhetta tärkeistä asioista. Sitten kun se totuus kuukausien päästä tulee julki niin se sattuu ja ihan turhaan.

Nyt oli siis kyse rehellisyydestä ja uskollisuudesta, jotka tuntuvat olevan aliarvostettuja ominaisuuksia. Onko tosiaan niin ettei ihmiset enää uskalla puhua totta. Tässäkin tapauksessa olin jo etukäteen ilmoittanut kantani ja rehellisyys olisi säästänyt kummatkin monelta harmilta. Jos elämänsä elää niin ettei pysty kohtaamaan sellaista ihmistä joka oikeasti välittää niin kyllä siten tekee maailmasta pahan paikan itselleen.

Ehkä se näyttelemisen taito työntyy tarhassa, koulussa ja harrastuksissa siihen pisteeseen että todellisuus hämärtyy. Siihen kun vielä pistetään lapsuuden kauhua ja ennenaikaista aikuistumista saadaan todella moniongelmaisia kolmekymppisiä. Aika usein sopassa on mukana päihteitä.

Jos haluaisin ihmisen jonka tekoihin voi luottaa, mutta sanoihin ei olisin aivan hyvin voinut pysyä entisen tyttöystäväni kanssa. Mutta jos ei voi sanoihin eikä tekoihin se on jo sinällään itsensä ja toisen pettämistä.

Menneisyys on menneisyyttä ja sitä ei takaisin saa. Ehkä taas joskus saa puhelimeen hyviäkin uutisia.