Pyörien päällä

Mernasin rauhallista salaojituspäivää omassa tahdissa. Valitettasti ensin reilun tunnin söi tien teko ja kun sain levittimen kasaan olisi ollut jo apuvoimia tulossa, mutta minkäs teet kun sepelit oli vielä noutamatta.

Kahden kuorman jälkeen meni eka putki levittemen kanssa maahan ja pyysin sitten lounaan jälkeen laittamaan ojaa umpeen. No kun tulin takaisin niin ei omatoimisuus oli ottanut vallan ja oja oli yhä auki. Sitten kun viimein rupesi peittämään ei millään ymmärtänyt ajaa telakonetta ojan päälle ja ottaa pienempiä kauhallisia salaojasepelia.

Lopulta väänsin rautalangasta ja sitten alkoi homma sujua- Sikäli vaan otti päähän kun olisin yksin laittanut puoli peltoa tuossa ajassa kun vaan olisi ollut tie kunnossa ja sepeliä mitä laittaa. Sitten kun sorakuoppa oli jo kiinni pääsi vasta jatkamaan putken levitystä.

Kumma juttu vaan kun minä en ole noita paljon tehnyt ja toisessa päässä kun kuviosta tuli noin 12 m jakoinen sanoi "älä tee niin monimutkaista. No sitten kun itse pääsi puikkoihin niin melkein heti teki jonkun ylimääräisen oksanhaaran kun oli mukamas niin märkä kohta- ja onhan se kun lumi ei ole vielä sulanut kokonaan, pellon keskusta on reunoja alempana ja edellinen omistaja on kyntänyt sarkaojat umpeen.

Mitään näkyvää ei ainakaan hajonnut, mutta kyllä hermot on piukassa jos hyvän tekniikan sijasta pitää tehdä vaikeimman kautta. Toivottavasti lämpöaalto tulee pian.

Lounaasta vielä sen verran että kyläkaupan Kolmospizza oli aivan valtava ja maistuikin hyvälle.