Rakkauden haudalla

Vuosi sitten tähän aikaan olin onneni kukkuloilla. Ei sit tullut yhtään katseltua ympärilleen vaan vain ja ainoastaan sitä mitä eteen oli viimein tullut.

Nyt sitten noin vuotta myöhemmin tajuaa paremmin sen millaisen ketjun lenkkinä tässä on ollut ja millaisia muita pelureita on ollut ja millaisin kortein.

Se että minua sanotaan omistushaluiseksi on mielenkiintoinen näkemys. Jos taas toinen on niin omistushaluinen että pitää olla haaremi naisia oman vaimon lisäksi ja minä haluan vain yhden niin kumpi silloin on omistushaluisempi?

Sit taas kumpi on katkerampi- se joka ei iloitse yhteydenpidosta menneisyyden heilojen kanssa vai se joka julkaisee entisen heilansa henkilöllisyyden arkistoitavaan keskusteluketjuun josta sen siis tänään vahingossa löysin.

Tarinan opetus lienee edelleen se että oli suhteen laatu millainen hyvänsä niin sen täytyisi olla oikeasti päättynyt ennen kuin alkaa tapailemaan minua. Ei niin että puoli vuotta tai 9 kuukautta tai 15 myöhemmin soitellaan/viestitellään säännöllisesti.

Jos tarkoituksena oli testata mustasukkaisuutta niin koittaa nyt ymmärtää että polyjutut on ei ole mun juttujani vaikkakin joskus n 20 vuotta sitten arvelin että naisia tarvis olla 3-4.

Niistä siis yksi olisi tyttöystävä jonka kanssa voisi käydä treffeillä tai vaikka moottoripyöräilemässä, toinen olis vaimo joka tois rahaa kotiin, ehkä synnyttäisi 1-3 lasta ja kolmantena rietas rakastajatar. Neljäs olis sit vaan joko todella kaunis tai rikas tai jonkun valtakunnan seuraava hallitisija.

Sit jos 3 ekaa ja vielä sen kauneudenkin saa niputettua yhteen ja samaan naiseen tai edes kuvittelemaan sen niin silloin kannattaa pitää kiinni. Täytyy olla tukena silloin kun toisella on vaikeaa, käydä terapiat ja hoitaa niitä asioita mitä toinen ei jaksa.

Jos sekään ei riitä niin silloin lähtötilanne on ollut liian satumainen.

Sit taas toisaalta jotkut eivät vaan turvallisuuden kaipuussaan halua päästää irti vaimoistaan ja taas jännityksen kaipuussa rakastajattaristaan.

Rakkaus syntyy ja kuolee, suhde syntyy ja kuolee. Sit kun se on kuollut ja seuraava syntynyt niin uusi suhde kyllä kärsii vanhan perään haikalemisesta. Toki virheistä on opittava, mutta miksi soitella 15 v takaisille heiloille? Pidä siinä sit yllä intohimoa nykyisyyteen jos vanha suola janottaa.

Eipä silti jos elämä olisi vain pelkkää seksiä tai olisi muutama miljoona ylimääräistä niin saattaisin itsekin tavoitella jotain n 15 vuotta sitten deitti.netin kautta löytynyttä. Hyvät asiat muistaa tahtoi tai ei.