Sadetanssia kallion kupeessa.

Tulee pitkä ja työläs yö. Lunta sataa ja radiossa varoiteltiin jo tuossa pikkutihussa erittäin huonosta ajokelistä.

Kun valoisaa oli ja sain vielä apuvoimaakin mukaan niin tuli sit rikottua vähän kiviä, eikä millään tähystimellä.

Siinä pienessä lumisateessa tepastellessani ja viimeistään kotimatkalla radiota kuunnellessa mietin miten tuokin ajokeli mukamas oli huono. Jos talvella sataa lunta niin se on talvinen ajokeli siinä missä moni muukin. Huono ehkä korkeinttaan ja menee paikoin erittäin huonoksi kun tulee kinoksia tai sellainen reilun kymmen senttimetrin kerros tien koko leveydeltä.

Olen kerran löytänyt erittäin huonon ajokelin päätieltä takavetoisella ja siitä edelliseen erittäin huonoon ajokeliin on aikaa todella monta vuotta. Silloin alla oli lainattu Peugeot 205 1.4 ja pienestä koostaan huolimatta se eteni läpi kinosten ja pöpperölumen kuin juna. Niin sitä oppii ajamaan. Silloin oli niin paljon lunta ja sellaisia kinoksia ettei nykyisellä autollani olisi voinut sitä reissua tehdä jäämättä jumiin tai rikkomatta autoa.