Seinä ja vähän päälle

En tiedä mitä naapuri mahtoi ajatella puolen päivän tienoilla kun moottorisaha käynnistyi ensimmäisen kerran. Toki järveltä oli jo siihen mennessä kuulunut useamman moottoriveneen ääniä, mutta oletan ettei heistä kukaan ollut tekemässä mitään työn kaltaista.

Minä ruuvailin koolauksia ja ulkoverhoilua paikoilleen. Tahti ei päätä huimannut ja hyvissä ajoin läksin kotia kohti vaikka makkarat oli paistamatta ja osa muistakin eväistä syömättä. Puhelin on varmaan jossain auton penkin tai lattian raossa.

Seuraavana olisi sitten vuorossa puuceen vaikein ulkoseinä eli se mihin täytyisi rakentaa myös kulkuovi.

Muutoin oli mukavan leppoisaa, mutta tuo sää oli vaan osan aikaa varsin ikävä. Kun vettä tulee taivaan täydeltä, ränniä ei ole eikä tällä tietoa tule niin takaseinän puolelta vettä tulee niskaan paljon kovempaa tahtia kuin mitä tulisi sateessa seisoessa. Samoin tietysti kaikki puutavara kastuu. No hyvä puoli on että pitkän räystään alla seinän yläosan sai tehdä selkä kuivana eikä uivana. Toki apuvoimien pyynnöstä viritettiin kevytpeitekin ja se saa varmaan jäädä sille seinälle kunnes se on käsitelty.