Serpoa

Dobar dan. Sitähän se päivä parhaimmillaan on eli hyvää ja kaunista- vai onko? Ainakin tänään sen lyhyen hetken kun aurinko paistoi pilvien rakosesta koko ajan toivoin että menisi pilveen ja pysyisi edes tunnin. Oli ilmeisesti suhteet yläkertaan kunnossa kun parin minuutin päästä kiusallinen vastavalo vaihtui pilviseen harsoon.

Serpoa seinään niin vanhakin näyttää uudelta. Minun jäljiltäni tosin uusi näyttää hyvinkin vanhalta, mutta näyttäköön. En tuota serbokroatiaa hallitse. Ohuesti harmittaa kun ei tullut yläasteella opiskeltua vaikka olisi ehkä ollut syytä. Siis kasiluokan alkaessa luokkaan tuli uusi oppilas, yksi lähti ja toinen tuli tilalle.

Salaa toivoin että olisi tyttö ja nätti. Olihan se ihan nätti ja heti ensimmäisellä tunnilla tuntui siltä että olisin halunnut olla jossain muualla. En ihan tarkkaan muista miksi mutta ensimmäinen muistikuva oli se että minä ja se tyttö istuttiin vierekkäisissä penkeissä kun Opo tenttasi jotain urasuunnitelmista ja valinnaisista. Ainoa aine missä ylipäätään istuttiin vierekkäin. Silloin jos olisi kysytty niin olisin helposti löytänyt koulusta ja luokastakin muutaman kauniimman tytön,

En sitten tiedä mitä tapahtui 9. luokan jälkeen. Seuraavan kerran tuli vastaan kirjastossa varmaan reilut parikymppisenä. Siskonsa oli Hämeen neito finaalissa kaiketi lukioiässä, mutta tuo olisi ainakin ulkonäön puolesta ansainnut edustuspaikan vaikka vähän isompiin missikisoihin. - Oli siis kotoisin entisestä Jugoslaviasta. Varmaan napannut jonkun venäläisen miljonäärin tai italialaisen muotigurun.