Seuraavat särkyneet 15

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä. Kobelcon koeajossa paljastui jotta öljyä puskee öljytikun kautta pikkuhiljaa ulos. Ei mikään suuri yllätys

Suuri yllätys sensijaan kohtasi 19. päivän illalla kun sain kaipaamaani puhelun ja seuraa päivälle. Toki neiti tulitaiteilijakin oli saapumassa keskiaikamarkkinoille ja illalle oli ajelua edessä, mutta keskiaikamarkkinapäivä oli jonottamista lukuunnottamatta todella mukava.

Tulitaiteilijaa kävin vain moikkaamassa kun ei oikein aikataulut osuneet. Toki Linnanpuiston alueelta olisi ruokaa löytynyt, mutta päädyimme kuitenkin kävelemään keskustaan syömään. Ruoka oli maukasta ja tunnelmaa latisti vain naapuripöytään eksynyt ainoa valittaja-asiakas.

Toki jos mielestään oli tilannut tulisen habanerohampurilaisen ja saanut tavallisen niin valitus oli aiheellinen, mutta olisi voinut valittaa aikaisemmin. Ei ravintolakokit voi kaikkia keitoksiaan maistaa ainakaan paljoa. Jos ruokaan laittaa edes kaupan punaista clilijauhetta niin ei tarvi mielestäni suolaa.

Jotain tapauksen luonteesta kertoo se että valittajan treffikumppani lähti, maksoi ja jätti ukon valittamaan puhelimeen.

Oma seuralaiseni totesti"olisin ensin lyönyt valittajaa, maksanut laskun ja häipynyt sitten" Ei ehkä ihan tarkka lainaus, mutta sama ajatus kuitenkin.

Olen itsekin joskus valittanut siitä kun pihviä ei ole paistettu loppuun- silloin oli kova nälkä, joten söin mitä uskalsin ja se osa mikä oli verenpunaista jäi lautaselle. Jos on vieras ruokapaikka niin rohkeasti vaan pihvi paksuimmasta kohtaa poikki ja jos se ei ole kypsää niin takaisin keittiöön. Ravintolan homma on tehdä hyvää ruokaa ja myydä se voitolla, asikaan homma on maksaa ja syödä. Jos on erikoistoiveita tai rajoituksia niin ne pitää sanoa etukäteen- kuten vaikka "Ei SUOLAKURKKUA"