seuraavat särkyneet jälleen

Valtra kuoli kuin lopetuspiikin saaneena. Oli hetkeä aikaisemmin käynnistynyt moitteetta ja arvelin että olisiko ajo ollut liian lyhyttä ja akku tyhjentynyt. Ei auttanut lataaminen ja sekä jännitettä että virtaa oli.

Vika oli vaihteeksi helppo eli plussanavan kenkä oli mennyt poikki. Kun sen sitten silppusi kulmurilla ja sulatti enimmät tina sai ruuvata uuden tilalle.

Herneet itävät paloissa, kaura mätänee pystyyn kypsymättä, perunat lilluvat suossa ja rivejä ei enää erota kun vesi on huuhtonut multaa mukanaan. Eikä hyvältä näyttänyt naapurin rypsikään. Puolet jäi peltoon 10 % pellosta ei ollut pärjännyt kasvukilpailussa vesiheinän kanssa ja loppu oli heikkolaatuista.

Voiko moisia ilmiöitä millään välttää- no voi ja ei. Jos on loivasti viettäviä peltoja toimivine ojituksineen niin sieltä voi vielä jotain saada talteen kun toisaalla tulvii. EU:n myötä ei enää puimurin pyrähdyksen jälkeen ala puhelin soimaan että alettaisiin perkaamaan kilometritolkulla ojia, puhumattakaan että ojamaita ajettaisiin peltojen painanteisiin. Toki maatiloilla on enemässä määrin omia kaivinkoneita, mutta ei varaa eikä aikaa massiivisiin ojien kunnostukseen.

Jos nyt sitten tulee seitsemän laihaa vuotta niin missä ovat viljavuoret ja paljonko ruoka kaupassa kallistuu?

Hyllyt alkavat notkua, toivottavasti lattia kestää.