Talvikumiblues jatkuu

Välillä ihmetyttää miksi ihmisten on pakko valehdella tai puhua muunneltua totuutta. Jos kysymys on niinkin yksinkertainen kuin: Miksi et vaihtanut jarrupaloja kuin toiseen etupyörään? " Vastauksena 3 valhetta Ei tarvetta, vaikka palat liki loppu, ei irtoa, vaikka lähti ihan hyvin ja mukamas kasattu samoin kuin oli ennen purkamista.

Onneksi Toyotalla varaosapalvelu pelaa. Aamupäivän puolella nippa nappa ehdin tilauksen tekemään ja klo 16:04 osat kädessä. Vaikka merkkikorjaamo onkin kallis niin siellä sentään jokainen asentaja ymmärtää ettei jarrupaloja kiinnitetä ruosteisella rautalangalla, toisin kuin lähisukulaiseni. Samoin sen että kannatintapit on tarkoitettu olemaan kanta ulospäin, vaikkakin ne saa reikiin toisinkin päin, Lukitussokka vaan ei pysy paikallaan jos tapit on väärin.

Toinen puoli oli kyllä hieman tiukka, mutta mitä nyt voisikaan olettaa kun autolla on ikää reilut 20 vuotta. Viilaa, rasvaa, santapaperia ja varovasti vasaraa. Nyt ne on sitten oikein laitettu, mutta motivaatio ja polvet ei enää riittäneet jarrumäntien liikutteluun. Kiristin sentään etupyörän laakerin, tosin moinen välys kielii siitä että laakeripinta on jo pettänyt. Mut vähän rasvaa + tiukkaus niin voi pysyä nipussa joitakin kymmeniä tuhansia kilometrejä. 320 tuhatta kun on takana niin varmaan alkaa olla laskettu elinikä ylitetty kirkkaasti.

Yöajelu eilen ajoi asiansa sikäli että ilmanpaineet tuli tarkistettua ja jälkikiristys suoritettua, mutta vuoden ensimmäiset varsinaiset oharit ei paljon paluumatkalla mieltä lämmittäneet.