Telepatiaa ja minuuttiaikataulua

Kiitos tästä lumisesta talvesta ja kauniista ajokelistä. Olisi saanut nukkua pitkään vaan kun ei- vähän stressiä kaiketi kun ylipitkän päivän ja kuuden tunnin yöunien jälkeen herää pirteänä.

Missäänhän ei ollut mitään hätää, vaikka tuuli kinoksia kasvattaakin. Ei ainakaan aamulla, mutta koska iltapäivälle oli tarjolla loistavaa seuraa. En halunnut että lounas häiriytyy, joten kinokset tieltä väistyköön.

Puhelin kuitenkin hidasti matkantekoa ja piti mennä tekemään tilaa ratsutallin asiakkaiden autoille. No ei ollenkaan paha homma. Isommat kotimaisen rodun hevoset olivat kiltisti tarhoissaan koko ajan, mutta loppusuoran jo häämöttäessä ja kengittäjänkin siirrettyä autonsa oli pihalla punapäinen lumikki ja seitsemän pientä kääpiötä. Tasisivat olla shetlannin poneja, pala puuaitaa maassa ja jonossa pihan poikki katsomaan onko ruoho tosiaan vihreämpää aidan toisella puolella- no olihan se kun aitauksessa sisällä ei vielä ollut ruokinta-aika ja lumityö oli paljastanut paalinpohjia.

Puolisen tuntia meni kun ponit oli tarhassaan ja aita paikallaa. Sit taas liikkeellä, viimeisen kohteen viimeisellä postilaatikolla tuli viesti että olisi aika valmistautua lähtöön-

Harmittavasti ensimmäinen vaihtoehto lounaspaikaksi oli remontissa- näin ollen kello kävi ja oli vielä asioita hoitamatta. Ruokaa löytyis onneksi kulman takaa, ihan riittävästi ja varsin hyvää lounasruokaa salaatteineen. Yhteinen aika jäi hieman lyhyeksi, mutta hyvässä seurassa aika menee nopeasti. Paluumatkan ja tankkauksen jälkeen oli taas käytävä purkamassa kinokset. Lunta on jo nyt paljon, eikä lumipeitteen kasvulle näy loppua. Seuraavaksi sovitellaan ketjuja myös etupyöriin.

Iloitkaa te joilla on nelivetoauto tai liikutte jolkisilla/kävellen. Suksillakin pääsee melkein missä vaan, jopa valtaojat on niin täyteen lunta ettei ylitystä juuri huomaa. Tämän päivän reissun olisi pärjännyt täysin takavedolla ja vanohoilla kitkakummeilla, mutta tarkoituksena ei ollut aiheuttaa pelkoa/läheltä piti tilanteita

Vaan eikä mitä- kiitos lumivallien parkkipaikalle ilmeisesti väärästä sisääntulosta- no ei ollut ketään muita. Lounaspaikassa nainen Mondeo Farmarilla peruutti päin etuskuria niin että rutisi- Ilmesesti pysäköintitutka ei talvella siinä yksilössä. Käsittämättömintä oli että sillä parkkipaikalla oli reilusti tilaa- joskin olihan lumivallejakin enkä työntänyt laina-autoa lumipenkaan.

Mutta yksinkertainen perusjuttu: ahtaaseen parkkiruutuun peruuttamalla- jos ei mahdu niin sit johonkin toiseen lumen peittämään ruutuun- niin tuli maasturikin parkkiruudusta helposti pois kun oli helposti pakilla laitettu. otanta 10 autoa ja ainoa pakilla parkkiin laitettu. Sikäli koominen tilanne kun uudehko farkku ja vanha maasturi. Lohkolämmittimen pistoke puskureiden välissä. Jos olisi tullut vahinkoa niin olisi tarvinnut soittaa poliisit ja vahinkoilmoitus. Vieläpä näin että kohta osuu ja kun mondeon kuski lähti ajamaan eteenpäin niin täytyi käydä sanomassa että "Eipäs häivytä mihinkään sen jälkeen kun osutaan toisen auton keulaan". Jos olisi ollut oma auto ja vastaava kosketus niin puskuri ja etuvalo olisi mennyt säleiksi- niin luulen, toivottavasti kukaan hullu ei kokeile.

Toisaalta taas nauratti kun Mondeossa oli parkkitutka ja automaattilaatikko ym lelut. Ulosmittaako noi apuneuvot ajotaidon ja maalaisjärjen. Samaa autoa on ennekin kolhittu parkkipaikalla ja ihan samasta syystä. Jos ruudusta ei pääse menemään läpi tai helposti pakilla pois niin mikä pakko mennä keula edellä. Tässä alkaa kummasti himottaa SAAB, siis jo senkin takia että kumipuskurit ei moisista Fordeista heti hätkähdä. Toinen syy himoita on lounasseura.

Vaan tilanteet muuttuu joskus parempaan, joskus taas ei.

Sit vielä yksi jarruvaijerin rakennus ja asennus ja tässä taas ollaan. Muutama päivä poutaa ei tekisi pahaa, mieluusti tuuleton ja aurinkoinen.