Terveisiä liitoskuntaperseestä

Koskapa ensimmäinen oikea kesätyöpaikkani ollaan tällä menolla sulkemassa tai ainakin supistamassa minimiin niin sanon edelleen että kilpailuttamalla ja yksityistämällä ei pitkän tähtäimen säästöjä saada.

Jos säästöjä syntyy niin se otetaan takaisin sitten jossain tyyliin tien korjaaminen: Siltarummun vaihtoa varten ajatetaan pyöräalustainen kaivinkone viikonloppuna noin 11 km päästä, ronkitaan ehjä putki jota jo kolmeen otteeseen on turhaan yritetty avata isolla koneella kolmena palasena ylös, tuodaan uusi putki kuorma-autolla 27 km päästä ja kaivumaita varten vielä yhden urakoitsijan siirtokone.

Näin siis siksi että noin 300 metrin päässä olevalla varikolla olisi ollut rassauslaite jota kukaan ei halua käyttää, maantiivistäjä jota ei voi tyhmille lainata ja kolme kaivinkonetta joilla ei ajeta viikonloppuisin kun ei arkenakaan ole täystyöllisyyttä.

Sitten jos ja kun jotain hajoaa aletaan hädässä soittelemaan oman ja naapurikuntien palveluita läpi josko saataisiin edes se kolmen metrin päässä seinästä pulputtava vesijohto kaivettua esiin.

Terveisiä perseestä myös Tuomelaan. Varmaan huolto osataan laiminlyödä myös huoltoyhtiössä ja vielä varmemmin osataan kirjoittaa iso lasku tehdyistä ja tekemättömistä töistä. Hittoako niitä seiniä ja kattoa repii palasiksi jos perustus on kolmenkin ison firman tekemän korjauksen jälkeen keino pohjavesialtaassa vuotavien vesijohdon runkolinjojen ympäröimänä. Ehkä Linna-infran seuraava projekti voisi olla Tuomelan tunkkaaminen sen pari metriä tai moottoritien katteen tunnelin verran ylöspäin betonipaalujen varaan niin saisi samalla koulun alle hyvää parkkitilaa mopoautoille.

Ehkä nyt alkaa valjeta että kuntaliitos oli virhe. Kun yksikkö kasvaa liian suureksi on sen tehokas toiminta koko ajan vaikeampaa. Siihen sitten päälle laitetaan jatkuvasti muuttuvat määräykset ja vaihtuva henkilökunta.

Asiaa ei yhtään paranna jos oman henkilökunnan tilalle otetaan yksityinen yritys.

Kaksi Tuijaa yhden hinnalla- nyt kun Linna-Infra ollaan ilmeisesti ajamassa alas täytyy alkaa harjoitella eli kun on kaksi jo maasta revittyä parimetristä Tuijaa niin täytyy ainakin kahden ison koneen kanssa mennä ne lastaamaan, vaikka henkilöauton perävaunuun ne olisi lastannut helposti ihan käsipelillä.

Päivän mittaan ehti tehdä vähän sitä sun tätä. Lähinnä tosin täyttöjä ja pienen määrän polttopuita.