Tie 57 liftari ja koira

11.5 ohjelmassa oli rankkaa puurtamista kahdessa osoitteessa. Eka ruokapaikka minne pyrin lounalle oli suljettu, joten sit vaan seuraavaan ja takaisin töihin.

Jos joku olisi aamulla sanonut että ota evästä mukaan tai että josko olisi kivihommien jäljiltä aika imuroida niin aikaa siihen ei olisi ollut. En ehtinyt edes suihkuun työmaiden välissä.

2.työmaalta palatessani totesin että tien 57 varressa oli bussipysäkillä joku jolla luki kyltissä 12 km. Arvelin että sillä pääsisi Lusiin, Retulaan tai Vaunutielle päätin sit stopata kysymään minne on menossa.

Suunta oli ihan oikea omaan reittiini nähden, mutta ei tietenkään ihan perille asti. Jos olisin ollut liikkeellä omalla autollani tai ylipäätään autolla niin todennäköisesti olisin ajannut Kangasalle saakka ja kenties jopa halunnut tavata sen henkilön jota oli menossa tapaamaan.

Parisuhteeni päättymisestä toipumista tuo reissu joka tapauksessa saattoi hieman helpottaa ja nainenhan oli todella viehättävä.

Doris oli toisenlainen, doris oli reissutyttö (australiankarjakoira pentu).

Oli kuulemma eka kerta kun nainen liftasi traktorin kyytiin. Juurikin niin ihmeellinen päivä että Suomen Pankkiin lähtevän kaavakkeen allekirjoitus jäi tekemättä ja siirtyi ensi viikolle ja sit muutamaa tuntia myöhemmin istunkin sitten ihan vieraan naisen kanssa terassilla syömässä kyläkaupan pizzaa.

Olisi tietty voinut tilata kaksi erilaista, mutta koskapa tilausvuoroni oli vain yhdelle pizzalle niin tuli sit kokeiltua kyläkaupan kasvisversio ilman oliiveja ja aurajuustoa.

Olikin paras kasvispizza mihin olen törmännyt. Ylipäätään pizzojen joukossa hyvin onnistunut vaikkakin yleensä otan sen peilikuvan lukuisine lihapitoisine täytteineen.

Jos väittäisin että vastaavaa ei ole tapahtunut aikaisemmin niin valehtelisin. Sillä kertaa tosin naisen eväät olivan nestemäisiä.

Hassuahan tässä on se kuinka paljon tuo kyydissä ollut muistutti kasvoiltaan sitä n 13 vuoden takaista liftaria johon ihastuin hänen alkoholiongelmastaan huolimatta.