Toivotonta

Tänään päätin käydä avaamassa mökkitien siis riippumatta siitä onko se ajettavassa kunnossa tai ei. Matkalla kävi kuin eräässa mainoksessa eli "Missäs kaikki haarukat on?" Veitsiä ja lusikoita oli monta laatikollista. No sain ruokani ja lopulta myös sen haarukan ettei tarvinnut herkutella sormin.- (kassakoneesta loppui vaihtorahat)

Perillä meni ihan ok sitten paluumatkalla pysähdyin ensin Matkakeitaalla. Siellä pirtelö puuttui valikoimasta. Ajoin sitten semmoiseen paikkaan missä oli pihassa kolme keltaista bussia. Siellä olisi ollut sohjojuomaa, mutta lähinnä siksi kun silmänruokaa riitti päätin ostaa jäätelön (kassakoneessa ei ollut ollenkaan vaihtorahaa) - täytetään ilmeisesti sitten kun muullakin kuin lapissa on yli 11 astetta lämmintä ja muutkin kuin miinä ostavat jäätelöä.

Tosiaan pisti silmään millainen määrä naiskauneutta sen lyhyen visiitin aikana niin pieneen paikkaan osui ja kuinka kaikkien niiden herkkujen keskellä jäätelön myynyt on voinut pysyä niin upeassa kunnossa- liekö sit uusi duunari.

Pois lähtiessä oli vielä kolme nuorta kaunista naista bussipysäkillä menossa samaan suuntaan, mutta kun ei tällä kertaa ollut edes kahden istuttavaa takapenkkiä niin ei tarvinnut ruveta samaan järjestelyoperaatioon kuin kolmen itämaisen marjanpoimijan kanssa.

Kolmas yritys noin 25 kilometrin päässä kotoa ja siinä vaiheessa rupesi jo vähän ottamaan päähän kun ei vieläkään saanut sitä mansikkapirtelöä vaan mautonta vaniljaa. Täytyy varmaan seuraavalla kertaa ottaa oma tehosekoitin ja omat mansikat mukaan. Ei se nyt oikeasti voi olla noin vaikeaa hankkia suomen suurimmalle kertjulle toimivia laitteita sinne ravintolakeittiöön- ja jos ei pystytä valmistamaan niin ottakaa jotain sellaista sinne listalle mitä pystytään valmistamaan.

No sitten viimein pääsin kauppaan ja ensimmäisenä sokeripussia kärryyn laittaessa totesin että joku oli jo tökännyt siihenkin reijän.