Tunnistatko itsesi ja kaverisi? 6.6 noin klo 20:30

Torin parkkipaikalla nuori nainen huutaa: "Mä haluun uutta munaa!", kaveri vastaa, "Pitikö tuokin sanoa ääneen".

En ihan tarkkaan kuullut mitä puhuivat sitä ennen, enkä varsinkaan mitä puhuivat sen jälkeen, koska olin juuri matkalla sen kaverin autolle joka oli heidän parkkiruutua etsimässä kun ääni oli kaikkein kovin.

Ei moiseen huutoon oikein voinut vastata mitään, paitsi nauraa sisäisesti partaansa ja kävellä ohi. Ei sillä etteikö koko kolmen tai neljän naisen populaatio olisi ollut viehätysvoimaa pullollaan ja etteikö heistä jokainen varmaankin olisi ollut hyvinkin tutustumisen arvoinen. Oli vaan kertakaikkisen väärä aika ja väärä paikka.

Joskus asioille ja tavaroille löytyy uusi koti hyvinkin helpolla. Aina niin ei ole. Tänään tein harkkolastin, jonka kaveri vei toivottavasti hyvään tarkoitukseen. Kun hän sitten palautti vaunun ja kysyi voiko sitä lainata huomenna rautakauppareissuun niin minun mielestäni voi, mutta kun nyt sattui olemaan se noin 30 metriä patikkaakin niin päätin sitten että säästetään nyt ainakin kilometrejä.

Valitettavasti tarpeelliset pätkät olivat pinossa alimmaisina eli sen 30 merin eteen joutui tekemään aimo annoksen töitä. Se ei olisi ollut mikään ongelma siihen aikaan päivästä eilen tai huomenna, mutta tänään oli sovittu ruokailu kaverini kanssa ja varsin hölmöltä tuntui ajella heti syönnin jälkeen pinoa purkamaan ja suihkun kautta takaisin sinne missä ei sit enää ollut naislaumaa huutelemassa uutta munaa.

Piti ihan vaan tehdä pieni kaivotiivisteiden vaihto. No kauhat oli lavalla, renkaannostimet kaivossa, kaivossa kansi päällä, kaivo kasattuna vaunun päällä, kone väärällä työmaalla ja lavettikin tietysti varattu.

Lopputuloksena oli että juuri kun kaivo oli kokonaan avattu tuli niskaan ukkoskuuro ja siihen asti kuiva ja kova savi muuttui pian upottavaksi mutavelliksi. Paikan kaunis nuori emäntä oli upea ilmestys vasta heränneenä, mutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun rupesi ruokaa tekemään oli ladannut uuniin kahta laatua perunaa. Näin ollen ne pienemmät oli vähintäänkin kypsiä ja ne mitä oli toinen satsi juuri sopivia. Näin ollen, koska pihalla oli kaksi kuraista miestä piti saada ensin kaivoon renkaat, kansi ja pumpun syöttökaapeli takaisin paikoilleen oli paremmat ranskalaiset hukkuneet parempiin suihin siinä vaiheessa kun pumppu pärähti pyörimään. Ruoka oli silti hyvää.

Ketunpojalla ei taida olla kovin pitkä elinaikaennuste. Jos pentu ei tajua autoa väistää ja ruokailee tiellä niin kyllä siinä pimeässä kurvissa viimeistään jonkun raskaamman ajoneuvon perävaunu tekee ketusta pannukakun. Minä sain sen väistettyä, mutta jos joku olisi tullut vastaan keskiviivaa nuollen, en tiedä olisiko pystynyt pysäyttämään ajoissa. Kotikissaa pienempi kettu hukkuu aika hienosti tienvarsiheinän sekaan.