Tuulen viemää

Arvelin että tänääs saisi ladata sekä omia että koneen akkuja rauhassa. Yöllä voisi sitten ajaa vaikka Tampereelle tai lähikaupunkiin.

Latautuminen alkoi hyvin, tulta pesään ja kottikärryllinen odottamaan auringonlaskua.

Juuri kun arvelin että pääsisi sulattelemaan lounasta kaikessa rauhassa piti suorittaa eläkeläiskuljetus fysioterapiaan. Samalla tyhjättyä säästöpossun ja kolikot pussista. 70 ja risat kolikoita€

Paluumatkalla arvelin ehtiväni poiketa bunkkerissa, mutta onneksi lähdin samoin tein autolle. Puhelin soi ja pitikin sitten samoin tein lähteä auttamaan neitoa hädässä. Tällä kertaa selvisin ilman taluttamista ja sydämmentytyksiä kun ongelmana oli vain kylmästä kärsinyt auto. -29 ja tuuli käy järven ja pellon yli.

Juuri kun pääsin pihaan heräsi korealainen ja hurautettiin sillä sit muutamat kaupat ja tultiin jouset pohjassa takaisin. Mukava olla pelkkänä nosto- ja kantoapuna. Harmi vaan että sitä tuskin naapuri uskoi kun meidät kaupalta pongasi. Päivä siirtyi historiaan ja laturi sulamaan.

Oi puhelin, miksi en pistänyt sitä kiinni... Toisaalta teki mieli ajella katselemaan ympärilleen. Tuli siis pyyntö talkoohommiin. Tunti tai kaksi ja olisin varmaan kieltäytynyt, mutta koskapa kyseessä on naisurheilua ja eturivin paikat on parhaat niin suostuin pitkin hampain.