Umpiperässä

Tarvis töihin lähteä. Sitä ennen tarvis saada tietokone kiinni ja pelastettua modulirekka umpiperästä.

Kyllähän se onnistui, mutta hieman oli hakusessa kun taitaa olla jo 15- 17 vuotta siitä kun viimeksi olen vetänyt varsinaista perävaunua.

Perävaussa oli siis viisi akselia eli pirun pitkä pötkö. Ennen vaunun irroittamista yhdistelmän pituus oli siis 25,25 metriä.

Todella outoa ruveta kylmiltään peruutuspuuhiin, mutta siihen nähden suoriuduin sentään paremmin kuin samaa yhdistelmää työkseen ajava.

Sieltä sitten kohteeseen kaksi, sireenit lavalle ja mäen alta etsimään niille uutta kotia. Sieltä takaisin ja hetken päästä taas eri osoitteeseen ja lopuksi vielä pujottelemaan multaa omenapuiden väliin jne.

Kenen syys sitten oli tämän päivän venyminen. No rautakaupan tietysti. Tämä on nyt sitten sitä toimitustakuukauppaa. Kirjataan tilaukseen väärä puhelinnumero, asiakas odottaa oikeana päivänä liki puolille öin kun kuorma tulee vasta seuraavana aamuna kun ketään ei ole vastaanottamassa.

Melkein jo luultiin että ajattivat tahallaan väärillä yhteystiedoilla umpiperään että saa siellä sitten tehdä lähempää tuttavuutta vaalea apukuljettajansa kanssa.