Vain yhden jousen tähden

Lähtötilanne eilisen jälkeen oli kaksi rikkinäistä vetokäynnistintä ja sen vuoksi yksi käymätön täry. Meinasin että vaihdan uudempaan narun. No narua oli vielä sen verran käynnistimen sisällä että oletin helpommaksi purkaa koko paketin. Se oli virhe. Olisi pitänyt vaan tyytyä repimään tai puukottamaan vanha naru kappaleiksi ja laittaa uusi ohut naru tilalle.

Jossain kaukoidässä kootaan vetokäynnistimiä. Uskon että siellä tehtaassa on joku notkearanteinen robotti jännittämässä niitä pirullisia palautusjousia. Tietenkään narun vaihtamiseksi sitä jousta ja kelaa ei ole pakko purkaa, mutta kun oli narua koko 5 mm ja alkupereäinen oli alle neljää milliä niin sitä ei olisi kuitenkaan saanut pujotettua ilman viilausta ja porakonetta.

Purkaessa siis jousi pomppasi kolostaan. Kasatessa meni tuhottoman pitkään ja ainakaan minun käteni ja sormeni eivät yksin riittäneet. Mutta kun se sitten viimein meni kasaan sillä viiden millin narulla, heräsi konekin henkiin. Toinen käynnistin olikin sit taas purkautunut.

Sit pääsi vihdoin tekemään muutakin kuin nojaamaan portinpieliin. Kivahan niitä kivipaasia oli oikoa ja ajella rautakaupan kautta hakemaan työkalut käynnistimen vaihtoa varten. Joskus hommat vaan tuppaavat paisumaan ja nytkin pieni muutaman neliömetrin projekti paisuu ilmeisesti kiviaidaksi- juuri kun sain ne kivet kokolailla ulottuman ulkopuolelle. Kivien asettelu on ihan ok hommaa.