Valon puute

Taas kerran olen itsekseni kironnut kotimaisen traktorin huollettavuutta. Lähetin kyllä tehtaalle kyselykaavakkeella kaikki siihen mennessä ilmaantuneet ongelmat.

Tänään sitten taistelin varoitusmajakoiden kanssa. Molemmat oli pimeinä ja toisesta tuli kaatopaikkatavaraa. Ranteet on vieläkin hellinä niiden avaamisesta. Vasta muutama minuutti lämpöpuhaltimen edessa pehmitti pahemman tapauksen.

Valoja kun riittää niin tietysti ainoa malli polttimoista mitä ei ollut varalla oli palanut. 5 W riittää hyvin siihen paikkaan ja jos näyttää himmeältä niin saahan sen vaihdettua.

Vetokoukulle on niin ikään ollut oma valonsa, mutta sillä on ihan oma tahtonsa. Vaikka vaihtoi sulakkeen- ei siis ollut palanut ja uuden polttimon ei vaan valkeus tullut. Joku vika siinä piilee, koska kuitenkin kun koneen ajoi pihalle niin koukku oli valaistu.

Jarrumekanismin rasvaaminen samoin kuin etujousituksen yläpää oli ihan yhtä vittumaista kuin ennenkin.

Sitten pääsin varsinaisen herkkupalan kimppuun eli työntövarren ripustin oli murjoutunut kun hydraulisen työntövarren ollessa paikallaan olin nostanut nostolaitteen ylös että koukku lukittuu.

Ei tullut mieleen että sen korjaamiseksi joutuu purkamaan perävaunun jarruille menevän linjan ja vapaan paluun. Vasta sitten sai irti itse osan. Oikominen ei onnistunut, joten pistin sen neljään osaan ja siirsin nivelpisteen niin ylös kuin mahtui. Sitä en tiedä saako siihen enää lepäävää työntövartta ripustettua- jos ei niin siihenkin on lääke mietittynä. En tosin muista että tuohon 2350 käyttötuntiin mennenssä olisi ollut mitään tarvetta kyseiselle ripustimelle. Enemmän kaipaan työkalulaatikkoa jota ei tietenkään vielä ole.

Polttoainesuodattimet tuli vaihdettua ja ilmasuodattimet moottorin osalta. Huoltopakettiin jäi erinäistä sälää, mutta vaihteistoöljyt ym imusiivilät saavat odottaa parempaa rakoa. Parempaa siinäkin mielessä että täytyy pystyä pesemään kone paremmin ettei suodattimmia aukoessa mene likaa järjestelmiin.