Varjon puolelta

Kun oli vielä yksi englantilainen moottori työkoneessa niin sitä ei kesälläkään uskaltanut parkkeerata varjon puolelle- ei lähtenyt oikein käyntiin.

Kubota sensijaan käynnistyy kyllä varjosta, pienestä pakkasestakin, mutta ei huonoilla koko talven käyttämättä olleilla akuilla. Reilut kolme tuntia lämmityksessä ja latauksessa ei ihan riittänyt vaan vaati vähän buusteria, mutta nostin jalan kaasulta liian nopeasti ja sammui siihen.

Puolisen tuntia lisää laturia ja pari epäonnistunutta yritystä kunnes viimein heräsi koko talven lumien alta- huomenna tarvis sillä mennä töihin. Nyt kun on tallissa niin ei ole mitään hätää.

Kaveri tuli tietysti heti sen perään kun sain koneen poikittain tielle. Sit siirreltiin muutamat haapapöllit ja syötiin.

Eikä tullutkaan yksin puusafarille. Kolmesta entisestä tyttöystävästä se tätä nykyistä edellinen oli selvästi kaunein, enkä tarkoita pelkästään kasvoja, mutta josko nyt tuo sit olisi se lopullinen pitokelpoinen yksilö. Kovin kuitenkin niin samasta muotista että ilmeisesti maku on vakiintunut.

Ladulla oli hiljaista. Kaupassakin oli käytävä ja ne meni nippa nappa samalla reissulla. Siwaan olisi ehtinyt vaikka lenkin jälkeen, mutta vaihtelu virkistää.

Ihan ei ollut eilistä haamuluistoa, mutta vapaan latu oli aivan loistavassa kunnossa. 6,5 km meni meni pisintä mäkeä lukuunottamatta ihan kivuttomasti, mutta vähän kylmältä tuntui loppusuoralla.