Viimeinen anturavalu

Ruokatunnilla kuulin melkoisen jutun. Firman A kaivinkone oli firman A sorakuopassa, firman B johtaja tarvi soraa, soitti firman A johtajalle joka ilmeisesti sanoi- lastaa vaan sillä kaivinkoneella. Firman B johtaja toimi juurikin niin.

No fiman A koneessa on ollut sähkövika jo kauan- siis ilmeisesti jotain johtosarjaongelmaa. Että sai käyntiin piti laittaa akun kenkä kiinni hauenleualla ja sammuttaa konetilasta ruiskutuspumpun kyljestä tai ylikuormittamalla moottori. No ei sammunut hydrauliikalla, joten otti ilmeisesti hauenleuan ensin irti ja sitten vasta ryömi syöttöpumpulle.

Seurauksena lisää vaurioita sähköjärjestelmään. No kuka oli vastuussa- jos kone olisi syttynyt palamaan ja mennyt poroksi niin jopa vakuutusyhtiön puusilmä olisi ymmärtänyt että kone oli A tuhannen rasvassa ja paskassa ja B että sähköjärjestelmä oli ollu epäkunnossa jo pitkään. En sit tiedä oliko edes palovakuutusta, mutta vakuutusyhtiö voisi tulkita palovaaran itse aiheutetuksi. Pesulla ja todennäköisesti releen + virtalukon ja yhden sähköjohdon vaihdolla koko ruletti tuhansien eurojen vaurioineen olisi ollut vältettävissä. Jos kone on rikki se pitää korjata tai korjauttaa, eikä jättää työmaalle. Ihminen saattaa parantua itsekseen, koneet harvemmin toipuvat itsestään.

Nyt on sit korttitalossa betoniperustusta koko kierros. Viimeinen muotti söi taas kaivuiden ja putkien etenemää, samoin kuin käynti konevuokraamossa ja rautakaupassa. Sit vielä auringon laskettua oli lähdettävä uudelle rautakauppakierrokselle metsästämään olematonta.

Uponorilla on ajateltu että perusvesikaivoon on helppo tehdä läpiviennit reikäsahalla ja kumitiivisteellä, niitä tiivisteitä ei vaan tunnu olevan rautakaupoissa.

Kuin myös ajateltu että triplaputki on hyvä putki, mutta ei ollenkaan hyvä jatkaa tai liittää tuplaputkeen Eikä saa jitan osilla tiivistettyäkään kun säätökulmasta puuttuu tiivisteura.