Viimeinen palanen

Pitkä tapahtumaketju sai alkunsa toteamuksesta että autokatoksen tulevalla paikalla on kaukolämpöputki ja vieläpä käytössä oleva. Siitä on nyt kokolailla päivälleen kaksi kuukautta.

Kuten varmaan kotomaassa oleilevat ovat huomanneet on näihin kahteen kuukauteen mahtunut lähes lumettomia paukkupakkasia. Ketjusta poistui yksi lenkki irtisanoutumisen myötä, mutta vastoinkäymisistä, odotuksista ja kaksin-kolmin-nelinkertaisesta työstä huolimatta senkin runko on jo pystyssä. Jokusen kerran erinäisiin talleihin ajaneena ja jokusen perustuksen kaivaneen, paria myös valaneena en ymmärrä mitä virkaa sillä katoksella on, koska ainakaan tuo millä tänään töissä olin ei sinne katoksen alle taivu tai jos taipuu niin ainakin yksi pyörä käy naapurin puolella.

Toki useimmissa henkilöautoissa on lyhempi akseliväli, mutta niissäkin on lisäksi kori jonka tyypillinen pituus taitaa olla 4-5 metriä.

Edellisellä autokatostyömaalla kätisyys vaihdettiin, mutta jos olisi jätetty vaihtamatta olisi tilaa ollut edelleen enemmän ja loivempi käännös sisään/ulos ajettaessa.

Näistä pienistä merkillisyyksistä huolimatta taistelua ja sulattelua, hikeä ja verta vaatinut routaeristys on viimein paikallaan. Myös siinä pienessä hiekkalaatikossa jota rajasi sähkökaapeli, sadevesilinja, pilarin antura, salaojan tarksistuskaivo ja toinen sadevesilinja. Käsittämättömän kauan aikaa tuhraantui vain muutaman eristelevyn tähden.