Voi kun tietäisit

Tänään oli herätykello soimassa. Harmitti herätä tuntia aikaisemmin. Vaan ei se päivä silti hukkaan mennyt. Ehkä juurikin se tunti mahdollisti sen että ehdin avuksi putkiosien rahtaamiseen ja ehdin käydä katsomassa miltä näyttää kunnan rajan toisella puolella.

Paluukuormassa olikin sitten pelkkää tuhkaa. Se on sikäli harmi että puolimatkassa olisi kaivattu hiekkalaatikkohiekkaa, mutta se jäi nyt väkisinkin hakematta. Tänään oli ajokelin puolesta kultainen päivä. Siis sellainen päivä ja todennäköisesti viimeinen että pystyi ajamaan lammen vieressä kaivetulla maalla ja ojista yli jäätä pitkin. Huomenna keli näyttää lämpenevän pysyvästi plussalle ja sen päälle pari päivää kuurosateita. Kyllä saa lumipeite kyytiä ja hiekkalaatikkohiekan noutaminen henkilöautolla on todennäköisesti mahdotonta.

Päivän päätteeksi pätkin perävaunulastillisen polttopuita. Ei ne kovin kummoisia olleet, mutta jo meinasi joku nekin vetää välistä myyntikasaansa. On vaan vähän sellaisia puita noi että niistä pitäis saada 150 € kuutiometriltä että niistä pääsisi omilleen. Näin ollen jos ne meinaa myydä voitollisesti niin varmaan ainoa keino on sahata puruksi ja myydä kilon pusseissa savustuspuruna- tai niin ikään pienissä pusseissa joillellekin pienten eläinten kuivikkeiksi.

Ehkä ne kuitenkin parhaiten lämmittävät grillissä tai saunan kiukaan tulipesässä.

Reilut 20 vuotta sitten poltettiin pitkään visakoivua. Sitä oli määrällisesti paljon, mutta valitettavasti kahdessa osoitteessa sama juttu eli ei oltu tajuttu kaataa ennen kuin oli liian myöhäistä. Sääli asiakkaiden kannalta, mutta kyllä se vaan vähän niin on että kotimaiset puut sisältä lahonneina onttoina kuorina kelpaavat vain polttoon.

Sen sijaan kurpitsa- tuo syksyisen säilymisen ihme huoneenlämmössä antautui viimein. Ilman mitään säilöntää, lakkaa tai lisäaineistusta se oli muutamaa neliösenttimetriä lukuunottamatta ihan syötävän näköinen sisältä.