Yliajalla

Ensinnä totean että taas joukossa tyhmyys tiivistyy ja täytyy olla lapsilla vähän leluja että täytyy mennä auraviittoja repimään, asettelemaan niitä poikittain tielle ja sen seuraksi tietysti pussikaljaa.

Vaunun kanssa ei voi voi lähteä tekemään paniikkijarrutuksia ja muutekin valtatiellä kaikki äkkinäiset väistöliikkeet räntäsateessa pitää jättää väliin. Jos en olisi ollut väsynyt, nälkäinen ja ajon ajaksi laittanut puhelinta jonnekin takapenkin nurkkaan äänettömälle olisin saattanut soittaa poliisille, koska tuo oli ilmiselvä liikennetihutyö ja jälleen kerran jos siihen olisi tullut edes rajoutuksen sallimaa nopeutta kaksipyöräisellä niin siitä ei välttämättä selviä muutamalla kolhulla pohjassa.

Ehkä ne on niitä huono-osaisia joiden pitäisi olla kotona nukkumassa, mutta ei voi kun vanhemmat hakkaa ja juopottelee. Vai ovatko kenties niitä joille vanhemmat ostavat kaljaa ja vielä mopon että pääsee sitten paremmin sitä pussikaljaa juomaan. Tietenkään mitään ei kielletä tekemästä, piiskaa ei anneta, eikä tarvitse tulla kotiin ennen puolta yötä kun huomenna ei ole koulua.

Itse asiassa toiseen suuntaan mennessä poliisin Mondeo oli vilkut päällä ilmeisesti kaaharia sakottamassa. Vähän odotin että olisi lähtenyt minun perääni, koska lasti näytti sitomattomalta tai huonosti sidotulta. Kuitenkin jos olisi sattunut pysäytyskäsky tulemaan niin eipä ne 48 mm vahvat painekyllästetyt mihinkään liiku kun on 100 mm pitkillä ruuveilla kiinni lavan pohjassa. Eikä liiku betoniset pihalaatatkaan puiden alla. Täry sentään oli kiinni kahdella liinalla + tuettu ruuvatuilla puilla.

Jos jotain hyvää tästä päivästä voi sanoa niin rautakauppaan oli tullut lisää silmänruokaa- varsinkin tällaisena päivänä mukava nähdä kun muun ajan päivästä näkee tasan sen rautakaupan tai kaksi ja lopun aikaa suunnilleen koneen/auton tuulilasin takaa vilisevän maailman.

En tiedä saisiko niin tehdä, mutta meni paluumatka sen verran pitkäksi että olin näköjään huoltoasemalla vielä 8 minuuttia sen jälkeen kun auton kellon mukaan se oli jo kiinni. Minä tosin olin siellä evästä tilatessani kysynyt että mahtaako sitä ehtiä syömään siellä ja vastaus oli myöntävä. Joten hienoa palvelua ja olihan se ihan juhlavaa syödä valtavassa salissa ihan yksin sivusilmällä seuraten kuinka päivän päätteeksi pöytiä pyyhitään.

Siellä rautakaupassa tämä uusi henkilö ei ilmeisesti ole aivan kauhean kokenut, koska mittanauha oli vielä hakusessa. Taas toisaalta jos kyseessä olisi ollut mies niin ehkä olisi luonnostaan osannut tunkea esineen naisen mielestä liian pieneen, mutta todellisuudessa oikeassa asennossa hyvinkin väljään koloon, kolosta räiskyvään vapaaseen pudotukseen kostaan ulkoilmaan.